Koivistonkulman luomutilan hiutaleista ja jauhoista tiedetään jyvän jokainen vaihe kylvöstä lautaselle asti. Myllytuotteet kulkevat kuluttajille verkkokaupan kautta. Tuoreus on taattua, sillä valmistus tapahtuu vasta tilauksen jälkeen.
Loimaan Mellilässä sijaitsevalla Koivistonkulman luomutilalla haaveiltiin pitkään oman viljan jatkojalostuksesta. Monien tuote- ja leivontakokeilujen rohkaisemina tartuttiin tuumasta toimeen: kunnostettiin elintarvikehuoneisto vanhaan sikalaan sekä hankittiin myllylaitteistoa. Loppuvuodesta 2019 oman tilan luomukaurasta ja -vehnästä valmistetut, sieviin paperipusseihin pakatut tuotteet lähtivät kuluttajamyyntiin.
– Tavoitteena on saada luomutuotannollemme lisäarvoa. Yhtä tärkeäksi näemme sen, että kuluttajien ulottuvilla on tuotteita, jotka ovat meillä alusta loppuun valmistettuja ja jokaista työvaihetta myöten jäljitettävissä, luomutilan isäntäpari Elina ja Joeli Lintula kertovat.
Käsityönä valmistettujen artesaanijauhojen ja -hiutaleiden vahvuuksia ovat maku ja tuoreus, sillä ne valmistetaan vasta kun tilaus on tehty. Vastajauhettuna maku on parhaimmillaan etenkin kauratuotteissa, jotka sisältävät paljon rasvoja. Kaurahiutaleita ei esikäsitellä tai höyrytetä säilyvyyden pidentämiseksi. Siksi niiden säilyvyysaika on vain nelisen kuukautta.
Puolen hehtaarin metsän -tuoteperheellä oli lentävä alku, sillä vuonna 2020 se sai vuoden luomutuotekilpailussa kunniamaininnan. Koronan ja Ukrainan sodan myötä nousseet hinnat ovat vaikuttaneet kuluttajien ostokäyttäytymiseen ja vähentäneet luomutuotteiden kysyntää.
– Verkkokaupan lisäksi meillä on asiakkaana yksi leipomo, jonkin verran on käyty myös Reko-ryhmissä. Ehkä menekkiä olisi enemmänkin, jos tuotteita löytyisi kaupan hyllyiltä ja markkinoisimme kuuluvammin, Joeli arvelee.
Kaurajalosteet ovat päätuotteita. Kaurasta tehdään hiutaleita, lesettä, jauhoja ja leivontavalmista kauraleipäainesta, vehnästä erilaisia jauhoja. Valikoimaan kuuluvat myös ruisvehnähiutaleet, joita tiettävästi eivät muut vielä jalosta elintarvikkeeksi.
– Ruisvehnän leivontaominaisuudet eivät ole kaksisia, mutta puuroon se sopii mainiosti puhdasta ruista lempeämmän makuisena.
Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat monet varsinaissuomalaiset luomutuotejalostajat sekä lähistön luomukarjatilat.
– Suurin osa viljasadosta menee keskusliikkeille. Erityisen mieluisaa meistä on kuitenkin tuottaa raaka-ainetta lähiseudun luomutuoteyrityksille.
Koivistonkulmalla siirryttiin luomutuotantoon vuonna 2000 sikojen kasvatuksesta luopumisen jälkeen.
Agrologiksi kouluttautuneesta Joelista tuli kotitilansa isäntä vuonna 2006. Luomussa jatkaminen oli nuorelle isännälle itsestäänselvyys ja työhön innostava tekijä.
– Minulla oli vahva usko, että määrätietoisesti viljelymenetelmiä ja -kiertoa kehittämällä pellot saa tuottamaan hyviä satoja ilman teollisia lannoitteita ja karjanlantaa. Työ on myös tuottanut tulosta. Pitkään harjoitetun luomun myötä maan rakenne on parantunut aivan selvästi, mikä näkyy satotasoissa, hän sanoo.
Viljelysuunnitelman laatiminen noin 145 hehtaarin luomualalle oli alkuun melkoista säätämistä. Isäntä mietti ja mietti, miten kasvien vuorottelun saisi toimivaksi ja helpommaksi.
– Aikani pohdittuani kehittelin oman systemaattisen kymmenvuotisen viljelykierron, jossa pääosin samat kasvit vuorottelevat ryhmittelemilläni peltolohkoilla. Tämä on tuonut ison helpotuksen, kun on selvät sävelet ja voi hyvissä ajoin varautua seuraavaan kasvukauteen.
Kierto alkaa kauralla, toisena vuotena on hiilinurmen vuoro, kolmantena tattari ja neljäntenä ohra.
– Viidentenä on herne-kaura, jonka jälkeen pelto on talven yli sängellä. Kuudentena vuotena kylvän nopeakasvuisen, monilajisen vihervauhtiseoksen ja sen jälkeen syksyllä rukiin. Kahdeksantena vuotena viljelen rehuhernettä, yhdeksäntenä härkäpapu-vehnää ja kymmenentenä ruisvehnää.
Ruisvehnää on ollut viljelyssä muutaman vuoden ajan.
– Se on osoittautunut lupaavaksi, satoisaksi ja hyvin talvehtivaksi kasviksi. Se vähentänee jatkossa rukiin viljelyalaa.
Seosviljelyllä haetaan korkeaa elintarvikelaatua niin myllyvehnässä kuin suurimokaurassakin.
– Palkokasvit antavat viljalle hyvän typpisyötteen, jolloin saadaan isojyväisempää ja painavampaa myllytavaraa. Seosviljelyn ansiosta herne pysyy paremmin pystyssä ja kahden sadon kasvustoa on helpompi puida. Satoisuuskin on parempi kuin puhdaskasvustossa.
Seosviljan Lintula kylvää pneumaattisella koneella niin, että kaksi vannasta kylvää hernettä ja kaksi kauraa. Tällöin kaura ei varjosta liikaa hernettä. Samaa riviviljelysysteemiä hän noudattaa, jos viljan parina on härkäpapua tai sinilupiinia.
– Ideana ei ole tuottaa vain hömppäheinää ja nostaa tukia, vaan ponnistella hyvän sadon eteen. Se vaatii vaivaa ja kehitystyötä, mutta ilman karjanlantaa ja teollisia luomulannoitteita pärjää. Yleensä viljoissa päästään 3–3,5 tonnin keskisatoon hehtaarilla, herneessä 3,5–4 tonniin.
Oikeat muokkausmenetelmät ovat ensiarvoisen tärkeitä maan kasvukunnon vaalimisessa ja rikkatorjunnan onnistumisessa. Kyntämisen sijaan suositaan kevyempiä, monipuolisia muokkausmenetelmiä. Käytössä on niin vetojyrsin kuin lautasmuokkainkin.
Ison parannuksen rikkatorjuntaan toi Kvick-Finn-kultivaattorin hankinta, joka on loistava laite juolavehnän ja kestorikkakasvien kurittamiseen. Laitteessa on leveät hanhenjalat ja pyörivä piikkikela. Se nostaa juolavehnän juurakot pintaan ja ne kuivuvat kevättuulessa parissa päivässä.
– Syksyllä puinnin jälkeen teen ainoastaan niin sanotun idätysmuokkauksen. Keväällä pellonpinta rikotaan sänkiäkeellä tai vetojyrsimellä ennen Kvick-Finnillä ajoa.
Luomuviljelyn ykköskone on Lintulan mielestä monipuolinen, helposti säädettävä kylvökone.
– Koko ajan pyrin kehittämään viljelytekniikkaani, jotta voisin vähentää ajokertoja.
Luomun Joeli Lintula kokee mielekkäänä ja kiinnostavana.
– Ehkä luomussa uusien menetelmien kokeileminen ja uusien asioitten käyttöönotto on helpompaa kuin tavanomaisessa, jossa kemia näyttelee niin isoa roolia. Luomun kannattavuus saisi olla toki nykyistä parempi.
Pohjois- ja Keski-Suomen luomutuotanto painottuu vahvasti nurmiviljelyyn. ProAgrian ja Luonnonvarakeskuksen hanke tekee lajikekokeita ja kehittää viljelytekniikkaa, jotta tuotantoa saadaan monipuolistettua.
Uudistavaan viljelyyn siirtynyt yrittäjä arvioi, että uusi viljelytapa on sekä taloudellisesti kannattavaa että hyväksi ympäristölle. Ja tulevaisuudessa uusi normi.
Soile Prokkola vaihtoi tutkijan hommat luomuviljelyyn parikymmentä vuotta sitten. Hän pitää kotitilaansa Lumijoella Pohjois-Pohjanmaalla ja toista luomutilaa Heinävedellä Savossa, joten tekemistä riittää.
Viljaa on tänä vuonna tavallista vähemmän, mutta Lantmännen Agro piristää Suomen viljakauppaa uudentyyppisillä sopimuksilla. Mielenkiintoisimmissa vaihtoehdoissa lopullisen hinnan voi kiinnittää myöhemmin, mutta käteen saa heti 100 euroa tonnilta.