Siuntiolainen Heli Lepo on saattanut yhteen keinoemoja ja orpovarsoja jo 20 vuoden ajan. Onnistuneet yhdistämiset saavat hevosnaisen sydämen edelleen sykähtämään.
Kaksi tummanruunikkoa hevosta, Cisko ja Poju, käyskentelevät Heli Lepon kanssa laitumella. Helin ja Ciskon yhteisen taipaleen alku oli sysäys myös keinoemovälityksen syntyyn.
”Parikymmentä vuotta sitten asuin Pohjois-Karjalassa ja olin avioeron jälkeen muuttamassa Etelä-Suomeen. Minulla oli kaksi pientä lasta ja kantava tamma. Uuden elämänvaiheen edessä ajatuksiini iski huoli. Jos tammalleni tapahtuisi jotakin synnytyksessä, olisin ihan liemessä orpovarsan kanssa”, Heli kertoo.
Hän oli aiemminkin miettinyt asiaa, koska kokenut hevosnainen tiesi, ettei kaikki suju aina parhain päin. Heli päätti tehdä asialle jotakin ja jutteli aiheesta Marja Mahlamäelle, joka toimi Suomen Ravihevoskasvattajat ry:ssä.
”Pian mietimme voisiko Hevosenomistajien Keskusliitto lähteä tukemaan toimintaani keinoemojen välittämisessä”, Heli muistelee.
Nyt liiton ympärivuorokautinen päivystys on ottanut vastaan ilmoituksia orpovarsoista ja varsansa menettäneistä tammoista jo 20 vuotta. Sijaisemä on löytynyt yli 650 varsalle. Kaikki työ tapahtuu edelleen vapaaehtoisvoimin, palkatta.
Helin mieltä lämmittää, että moni kasvattaja ilmoittaa tammansa heti keinoemoksi, jos sen oma varsa menehtyy.
”Jos tamma ei imetä, maidontuotanto ehtyy viikossa. Orpovarsa selviää tuttipulloruokinnallakin, mutta paras kasvattaja on lajitoveri. Varsa hyötyy keinoemosta vieroittamisikään saakka ja oppii hevosten tavoille.”
Heli kannustaa etsimään keinoemon, vaikka varsa menettäisi emänsä vasta kolmen kuukauden iässä. Pikkuvarsan hoitaminen ilman hevosemää on valtava ruljanssi. Jo maitovarsan pulloruokinta tunnin välein on rankkaa hommaa.
”Keinoemoja on tarjolla yleensä aina ja yhteen saattaminen onnistuu useimmissa tapauksissa. Orpovarsan ja keinoemon roduilla ei ole merkitystä, kunhan varsa ylettyy imemään.”
Heli kirjaa muistiin joka ikisen ilmoitetun orpovarsan omistajan yhteystiedot. Samalla hän pitää listaa kaikista tarjotuista keinoemoista.
”Jos tamman varsa on kuollut kello kymmenen aamulla, on täysin mahdollista että jo yhdeltätoista on tilalla orpovarsa. Jos synnyttävän tamman huomataan olevan huonossa kunnossa, kannattaa siitä ilmoittaa heti.”
Heli ilmoittaa samaan aikaan uuden keinoemon tiedot soitolla tai tekstiviestillä kaikille orpovarsan omistajille.
”Nopeus kannattaa. Tarjottu keinoemä on hyvä ottaa heti, vaikka tamma olisi kaukana. Jos keinoemää jää odottamaan, voi seuraava olla vielä kauempana.”
Kun Heli välittää tammojen ja varsojen tietoja, hän mieluusti haluaa kuulla myös sen, onko kaikki hyvin ja apu saatu.
Kun keinoemo ja orpovarsa saatetaan yhteen, yhdistämistä on paras valmistella etukäteen.
”Tutuilla tuoksuilla on tammalle suuri merkitys. Jos menetetyllä varsalla on ollut loimi, se puetaan orpovarsalle. Mikäli varsan menetykseen on ollut mahdollista valmistautua, orpovarsan säkään, peppuun, päähän, korviin ja jalkoihin hierotaan menetetyn varsan sikiönestettä tai jälkeisiä, jos ne ovat terveet. Muutoin käytetään jotain voimakkaasti tuoksuvaa ainetta peittämään orpovarsan ominaishajua.”
Keinoemolle on mahdollista tehdä hierontaa, joka jäljittelee synnytystä. Hormonaalistakin apua voidaan antaa, jotta maidontuotanto käynnistyisi. Yhdistämishetkellä on paikalla hyvä olla pari ihmistä apuna. Rauhallisuus on valttia, ettei tamma tai varsa säiky. On mahdollista, että tamma saattaa alkuhämmennyksessä käyttäytyä vihamielisesti varsaa kohtaan.
”Hevostietokeskuksesta löytyvät ohjeet kuinka karsinaan voi puomien avulla rakentaa pilttuun. Pilttuu on keinoemolle väliaikainen, mutta se varmistaa, ettei tamma pääse puremaan tai potkimaan varsaa. Maitovarsan on päästävä turvallisesti imemään, kun sillä on nälkä. Jos tamma viedään aina eri karsinaan, se hidastaa yhdistymistä. Silloin keinoemo ei pääse kunnolla luomaan suhdetta varsaan.”
Heli vakuuttaa, että suurelle osalle tammoja tulee äidillinen olo, kun ne saavat sysäyksen hoivavietin syntyyn. Luonto tulee apuun, mutta siihen voi mennä tunti, päivä tai jopa kaksi viikkoa.
”Tammat ovat erilaisia. Joku voi ensin luimistella vihamielisesti, mutta saattaa ihmisen avustuksella päästää varsan imemään. Toinen tamma sen sijaan ei pidä siitä, että ihminen on mukana pakottamassa. Keinoemo voi aluksi näyttäytyä jopa hirvittävänä petona, mutta seuraavassa hetkessä olla jo kuin itse aurinko.”
Heli kuvailee, että muutos tapahtuu yleensä aivan kuin painaisi ”start”-käynnistysnappulaa. Tähän voivat vaikutta hyvin pienet seikat.
”Jos vaikka toinen hevonen ohi mennessään vain vilkaisee varsaa, tammalle saattaa herätä valtava puolustuksen tarve. Tämähän on MINUN varsa!”
Helillä riittää sympatiaa ihmisparoille, joiden oma tamma tai varsa on menehtynyt.
”Monet ovat rättiväsyneitä. Ensin he ovat valvoneet sairaan eläimen kanssa ja hoitaneet sitä. Sen jälkeen he ovat alkaneet ottaa selvää keinoemoista tai orpovarsoista. Jos keinoemo on kaiken tämän päälle osoittanut vain vihamielisyyttä, saattavat hoivaajat olla jo näännyksissä kaikesta yrittämisestä ja valvomisesta.”
Heli tietää, ettei ajatus luovuttamisesta ole tavatonta. Etenkin jos tamma on haasteellinen, uskon valaminen on tarpeen.
”Sanon aina, että soittakaa minulle ennen kuin päätätte lopettaa yrittämisen. Tai laittakaa ainakin tekstiviesti.”
Hän on kuullut valtavasti tarinoita ja jutellessa on aina löytynyt toivoa.
”Eräskin uupunut varsan omistaja soitti ja totesi, että tamma on peto. Hän luovuttaa. He päättivät viedä tamman ulos, jotta pääsevät korjaamaan ja siivoamaan karsinan. Oli kurja sateinen ilta. Hetken päästä minulle tuli soitto. Keinoemolla oli tullut ihan hurja kiire sisälle. Tamma oli höristen kävellyt pitkin käytävää kuin kysyen, missä on varsani, missä on varsani”, Heli nauraa.
Tammat saattavat olla hyvin äidillisiä, nekin joilla ei ole ollut omaa varsaa. Joskus keinoemo voi löytyä yllättäen.
”Eräällä oriasemalla oli orvoksi jäänyt varsa. Puhelimessa jutellessamme varsa oli mukana tallin käytävällä. Kohta alkoi yhdestä karsinasta kuulua kolinaa ja hörinää. Eräs tamma vaikutti hyvin kiihkeältä varsan perään. Tamma ei ollut maidossa, mutta se otti orvon heti omakseen.”
Heli tietää paljon hellyttäviä tarinoita, miten tammat ovat itse osoittaneet, että haluavat hoitaa pikkuista varsaa.
”Kasvattajan kotitallilla saattaa hyvin olla tamma, joka on jo laitumella antanut vieraankin varsan imeä. Yksi tamma voi hoitaa kahta varsaa, se riippuu tammasta. Keinoemä ei yleensä ole ongelma orpovarsalle. Se ei juuri ikävöi omaa emää, vaan ylipäätään emää.”
Jos varsoilla on ikäeroa, voi toinen olla turhan topakka tai leikit liian raisut. Mustasukkaisuuttakin voi esiintyä. Toisaalta varsat sopeutuvat nopeasti, ja pian kasvavilla kavereilla on omat leikit keskenään.
Kuluvalta kesältä Heli muistaa tapauksen, jossa keinoemo oli jännittäjätyyppi eikä rentoutunut lainkaan. Lopulta orpovarsa meni tammalle, jolla oli jo oma varsa. Kaikki sujui kolmikolla hyvin. Jos tammalla on kaksi varsaa, lisäruokinta on tarpeen kaikille.
Heli tuumii, että hevosihmisten keskuudessa on uskomattoman hienoa auttamisenhalua.
”On huikeaa, että tamman omistaja lainaa hevosensa vain siksi, että varsa saa emän. En ole kuullut, että missään muualla keinoemotoiminta olisi kokonaan järjestetty vapaaehtoisvoimin. Kun asiat menevät hyvin, tulee tapauksista joka kerta hyvä mieli. Varsinkin, jos matkassa on ollut mutkia, on ihan erityisen ihana kuulla onnistumisesta. On mukava tietää vaikka myöhemmin minkä niminen varsasta tuli.”
Modernilla maatilalla työn tekeminen ilman tietokonetta on liki mahdotonta. Parhaimmillaan tietokone on työkalu, joka helpottaa ja nopeuttaa työntekoa. Pahimmillaan sen ongelmien kanssa taistellessa tuhraantuu paljon arvokasta työaikaa, tietoja häviää tai tietoturva vaarantuu. Näillä kuudella neuvolla löytyy omaan käyttöön sopiva kone.
Huolimatta kasvukauden pitenemisestä nurmi peittoaa varmuudellaan uudet viljelykasvit nautojen rehuina. Nurmea on myös kiittäminen monesta ympäristöteosta.
Maatila voi säästää 10–15 prosenttia sähkönsiirtolaskussaan tuottamalla itse tilan sähkölaitteiden tarvitseman loistehon.
Tuhkalannoitus on hyvä keino kierrättää puutuhkan sisältämät ravinteet takaisin metsään. Metsänomistaja saa lämpölaitoksesta tuhkan ilmaiseksi, mutta omatoiminen tuhkanlevitys on melkoinen ponnistus.