Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun yhdessä vilja-alan Grand Old Man Seppo Koivulan kanssa järjestimme viljamarkkinakoulutuksen 15 viljelijälle ja alan vaikuttajalle. Sepon kontakteilla pääsimme Chicagon viljapörssin sisimpään opiskelemaan markkinoiden toimintaa, riskienhallintaa ja kaupanteon pelisääntöjä. Amerikan oppeja täydennettiin vielä tutustumalla Britannian viljamarkkinoihin ja kansainvälisen viljakaupan organisaatioihin sekä Saksan tuottajaosuuskuntien toimintaan.
Tuo koulutusharjoitus osui aikaan, jolloin EU:n sisämarkkinoilla käytiin kauppaa interventiohinnan tuntumassa ja hintavaihtelu oli vähäistä. Hintariski oli olematon eikä kenelläkään ollut tarvetta suojata hintoja. Vuosi 2007 muutti pelin täysin, kun tarjonnan niukkuus käänsi viljan hinnat jyrkkään nousuun ja konkretisoi tarpeen suojata hintariskiä myös Euroopassa. Tästä käynnistyi myös Pariisin hyödykepörssin toiminta aitona kauppapaikkana – Chicagossa kauppaa oli tuolloin tehty jo yli 150 vuotta.
Voisi olettaa, että 20 vuodessa viljan hintariskin suojaamisesta olisi tullut aktiiviviljelijöiden vakiintunut käytäntö. Silti markkinoille tulevasta viljasta vain noin viisi prosenttia tulee etukäteen kiinnitetyillä sopimuksilla, ja loput on jätetty markkinoiden heiteltäväksi. Jotakin mystistä on siinä, että on aivan normaalia sitoa rahat kiinni lannoitteisiin, kasvinsuojeluaineisiin ja polttoaineisiin hyvissä ajoin etukäteen, mutta sadon hinta jätetään kokonaan suojaamatta.
Viljan hintakiinnitys ei ole parhaan hinnan tae vaan viljakaupan ammattilaisten paras näkemys uuden sadon todennäköisestä hintatasosta. Jos se ei kata oman tilan tuotantokustannuksia, tappiota ei tietenkään kannata suojata, vaan pitää harkita, kannattaako tappiollista viljaa tuottaa lainkaan. Jos kuitenkin päättää viljellä luottaen hintojen nousuun, on hyvä kirjata päätös ja sen perustelut ylös, ettei tarvitse sitten jälkikäteen valitella, jos riskinotto ei kannattanut.
Manner-Euroopan kuivuus voi loppusyksyn ja talven mittaan avata tilaa hintojen nousulle, ja on hyvin mahdollista, että hinnat Suomessakin nousevat alkuvuonna tehtyjen kiinteähintaisten sopimusten yläpuolelle. Tässäkin tilanteessa oikein perustein tehty hintakiinnitys takaa edelleen tuotannon kannattavuuden, ja jos kiinnitetty osuus on suositellulla 30–40 %:n tasolla, mahdollisista korkeammista hinnoista pääsee kuitenkin nauttimaan 60–70 %:lla sadosta.
Maatilan talouden kannalta on viisasta rajata niitä riskejä, joiden rajaaminen on mahdollista. Kukaan ei kyseenalaista omaisuuden ja ihmisten vakuuttamista, peltojen ojitusta, sadettimia, sammuttimia, varavoimaloita eikä turvavarusteita. On myös normaalia rakentaa viljavarastoja ja ostaa tuotantopanoksia etukäteen hinnan, laadun ja saatavuuden turvaamiseksi. Sadon hinnan suojaamisen pitäisi olla ihan yhtä normaalia.
Avomaankurkku on Vainion perhetilan lippulaivatuote. Suurin osa satojen tonnien sadosta lähtee tuoreena kuluttajille eri puolille Suomea, mutta tilalla valmistetaan myös suolakurkkuja perinteisin menetelmin. Veljesten suolakurkut -tuotemerkki on valloittanut paikkansa kauppojen hyllyillä.
Monet seikat puhuvat erikoiskasvien viljelyn lisäämisen puolesta: ne ovat usein taloudellisesti kannattavia, hajauttavat riskejä ja sopivat viljan esikasveiksi. Hyvät sadot edellyttävät kuitenkin viljelijältä uuden opettelua ja viljelykierron huolellista suunnittelua.
Viime kesän säät suosivat kasvinviljelyä suurimmassa osassa Suomea. Sadot olivat määrältään ja laadultaan keskimääräistä parempia. Neljä viljelijää eri puolilta Suomea kertoo, miten kasvukausi omalla tilalla sujui.
Pinaatti on ainoa viljelykasvimme, josta saadaan avomaalla kaksi satoa kesässä. Maatalousyhtymä Heikkilä Vampulassa on yksi harvoista sitä viljelevistä tiloista. Pinaatin viljely edellyttää säntillisyyttä. Sen lisäksi tilalla viljellään tuorehernettä ja viljoja.
Kasvinsuojelu on kokonaisuus, joka rakentuu laji- ja lajikevalinnoista, viljelykierrosta, viljelytoimenpiteistä ja ruiskutuksista. Viljelykierron suunnittelussa on huomioitava myös kasvinsuojelukierto: eri kasveilla yleiset kasvintuhoojat sekä resistenssin ehkäisy.
Maatilayrityksissä tapahtuu vuosittain tapaturmia ja jopa kuolemaan johtavia onnettomuuksia. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Riskimittari on uusi työkalu, jonka avulla yrittäjä voi tunnistaa riskejä ja tehdä riskien seurantaa.
Kun aloitin maa- ja metsätalouden opinnot 1960-luvun lopulla, maatilojen keskimääräinen peltopinta-ala oli kahdeksan hehtaaria. Lypsylehmiäkin oli suurin piirtein kahdeksan taloutta kohden. Tilojen toimintaa tuettiin valtiollisilla tuloratkaisuilla, ja metsät toimivat tuotannon investointipankkina. Yliopiston opetusohjelmaan tuli vahvasti mukaan koneiden tekniikka ja käyttö, koska se kehityssuunta nähtiin välttämättömänä. Hitaasta muutoksesta huolimatta Suomi ajautui 1960-luvulla ylituotanto-ongelmiin. Syntyi voi- ja…
Metsäojituksella on yli kolminkertaistettu suopuustojen kasvu. Nyt suometsät käsittävät noin neljänneksen Suomen puuvarannosta ja metsien vuosittaisesta kokonaiskasvusta. Suomen puustoisia soita on ojitettu lähes sata vuotta. Ojitusta on kokeiltu ja tutkittu jo pitkään ennen sitä.
Muutos on riski, mutta niin on paikalleen jääminenkin. Kaikkea epävarmuutta ei voi yritystoiminnassa välttää. Olennaista on tunnistaa, mikä on hallittua riskinottoa ja mikä passiivisuudesta syntyvää riskiä.
Valkuaiskasvien viljelyn lisääminen niin ruuaksi kuin rehuksi vahvistaisi ruuantuotannon omavaraisuutta koko Euroopassa. Suomessa kokeillaan esimerkiksi härkäpapua ja kikhernettä.
