Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun yhdessä vilja-alan Grand Old Man Seppo Koivulan kanssa järjestimme viljamarkkinakoulutuksen 15 viljelijälle ja alan vaikuttajalle. Sepon kontakteilla pääsimme Chicagon viljapörssin sisimpään opiskelemaan markkinoiden toimintaa, riskienhallintaa ja kaupanteon pelisääntöjä. Amerikan oppeja täydennettiin vielä tutustumalla Britannian viljamarkkinoihin ja kansainvälisen viljakaupan organisaatioihin sekä Saksan tuottajaosuuskuntien toimintaan.
Tuo koulutusharjoitus osui aikaan, jolloin EU:n sisämarkkinoilla käytiin kauppaa interventiohinnan tuntumassa ja hintavaihtelu oli vähäistä. Hintariski oli olematon eikä kenelläkään ollut tarvetta suojata hintoja. Vuosi 2007 muutti pelin täysin, kun tarjonnan niukkuus käänsi viljan hinnat jyrkkään nousuun ja konkretisoi tarpeen suojata hintariskiä myös Euroopassa. Tästä käynnistyi myös Pariisin hyödykepörssin toiminta aitona kauppapaikkana – Chicagossa kauppaa oli tuolloin tehty jo yli 150 vuotta.
Voisi olettaa, että 20 vuodessa viljan hintariskin suojaamisesta olisi tullut aktiiviviljelijöiden vakiintunut käytäntö. Silti markkinoille tulevasta viljasta vain noin viisi prosenttia tulee etukäteen kiinnitetyillä sopimuksilla, ja loput on jätetty markkinoiden heiteltäväksi. Jotakin mystistä on siinä, että on aivan normaalia sitoa rahat kiinni lannoitteisiin, kasvinsuojeluaineisiin ja polttoaineisiin hyvissä ajoin etukäteen, mutta sadon hinta jätetään kokonaan suojaamatta.
Viljan hintakiinnitys ei ole parhaan hinnan tae vaan viljakaupan ammattilaisten paras näkemys uuden sadon todennäköisestä hintatasosta. Jos se ei kata oman tilan tuotantokustannuksia, tappiota ei tietenkään kannata suojata, vaan pitää harkita, kannattaako tappiollista viljaa tuottaa lainkaan. Jos kuitenkin päättää viljellä luottaen hintojen nousuun, on hyvä kirjata päätös ja sen perustelut ylös, ettei tarvitse sitten jälkikäteen valitella, jos riskinotto ei kannattanut.
Manner-Euroopan kuivuus voi loppusyksyn ja talven mittaan avata tilaa hintojen nousulle, ja on hyvin mahdollista, että hinnat Suomessakin nousevat alkuvuonna tehtyjen kiinteähintaisten sopimusten yläpuolelle. Tässäkin tilanteessa oikein perustein tehty hintakiinnitys takaa edelleen tuotannon kannattavuuden, ja jos kiinnitetty osuus on suositellulla 30–40 %:n tasolla, mahdollisista korkeammista hinnoista pääsee kuitenkin nauttimaan 60–70 %:lla sadosta.
Maatilan talouden kannalta on viisasta rajata niitä riskejä, joiden rajaaminen on mahdollista. Kukaan ei kyseenalaista omaisuuden ja ihmisten vakuuttamista, peltojen ojitusta, sadettimia, sammuttimia, varavoimaloita eikä turvavarusteita. On myös normaalia rakentaa viljavarastoja ja ostaa tuotantopanoksia etukäteen hinnan, laadun ja saatavuuden turvaamiseksi. Sadon hinnan suojaamisen pitäisi olla ihan yhtä normaalia.
Avomaankurkku on Vainion perhetilan lippulaivatuote. Suurin osa satojen tonnien sadosta lähtee tuoreena kuluttajille eri puolille Suomea, mutta tilalla valmistetaan myös suolakurkkuja perinteisin menetelmin. Veljesten suolakurkut -tuotemerkki on valloittanut paikkansa kauppojen hyllyillä.
Monet seikat puhuvat erikoiskasvien viljelyn lisäämisen puolesta: ne ovat usein taloudellisesti kannattavia, hajauttavat riskejä ja sopivat viljan esikasveiksi. Hyvät sadot edellyttävät kuitenkin viljelijältä uuden opettelua ja viljelykierron huolellista suunnittelua.
Viime kesän säät suosivat kasvinviljelyä suurimmassa osassa Suomea. Sadot olivat määrältään ja laadultaan keskimääräistä parempia. Neljä viljelijää eri puolilta Suomea kertoo, miten kasvukausi omalla tilalla sujui.
Pinaatti on ainoa viljelykasvimme, josta saadaan avomaalla kaksi satoa kesässä. Maatalousyhtymä Heikkilä Vampulassa on yksi harvoista sitä viljelevistä tiloista. Pinaatin viljely edellyttää säntillisyyttä. Sen lisäksi tilalla viljellään tuorehernettä ja viljoja.
Kasvinsuojeluruiskutus drooneilla on vielä tällä hetkellä Suomen ja EU:n lainsäädännön mukaan lentolevitystä, joka on kiellettyä ilman erityisen painavia perusteita. EU on kuitenkin jo lieventänyt kieltoa droonien osalta, ja parhaillaan laaditaan ohjeistusta riskien arviointiin.
Haikeudella kuuntelee juttuja, kuinka 1970-luvulla inflaatio oli niin korkealla tasolla, että velat nollaantuivat muutamassa vuodessa. Mitä enemmän otti lainaa, sitä kannattavampaa se oli, koska kohta ne olivat haihtuneet olemattomiin. Joskin se näissä jutuissa unohtuu, että velan korko oli tuolloin hirmuisen korkea ja lainaa oli vaikea saada. Vielä 1980-luvulla pankkilainan korko saattoi olla 17 % ja…
Hattulalainen maanviljelijä rakensi koneen kokeillakseen luomusuorakylvön ja nurmiviljelyn yhdistämistä. Vaikka ensimmäinen kokeilu törmäsi luontoäidin realiteetteihin, niin mielessä on uusi versio.
Kangasalla Liskon tilaa pitävä Sauli Brander on pitkän linjan metsäammattilainen. Kasvupaikan tunteminen, nopea uudistaminen, oikein ajoitetut toimenpiteet ja luontoarvojen kunnioittaminen ohjaavat hänen omien metsiensä kestävää hoitoa.
Sertifioitu siemen maksaa itsensä takaisin jo pienellä sadonlisällä, mutta myös tilan oma siemen voi olla kilpailukykyinen vaihtoehto huolellisesti kunnostettuna. Esimerkkilaskelma alla vertailee, kumpi kannattaa. Kylvösiemenen pitää aina olla puhdasta, tervettä ja hyvin itävää.
Korialaisella Heikkilän tilalla kasvinviljelyn rinnalle on haettu myös muita tuotantomuotoja. Kauralyhteiden valmistus ja kaniheinän myynti tuovat lisää euroja viivan alle. Niistä kertyy yli puolet tilan liikevaihdosta.
