Kymmenkunta vuotta metsänhoidon menetelmänä käytetystä jatkuvasta kasvatuksesta on edelleen melko vähän tutkimustietoa. Aihetta tutkitaan aktiivisesti ja työn alla on lukuisia tutkimuksia.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) viime vuonna julkaisema synteesiraportti summaa monialaisesti jatkuvan kasvatuksen vaikutuksia ja soveltamismahdollisuuksia Suomessa. Yhteenvedossa tarkastellaan muun muassa metsän uudistumista, taloutta, menetelmän geneettisiä vaikutuksia, puuntuotantoa ja -korjuuta sekä metsätuhoja. Lisäksi menetelmän vaikutuksia on tutkittu hiilenkierron, metsien monikäytön ja vesistövaikutusten vinkkelistä.
Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus perustuu luontaiseen uudistumiseen ja olemassa olevan alikasvoksen hyödyntämiseen. Oleellisessa roolissa on metsän uudistuminen. Tutkimustietoa löytyy taimien kasvusta eri-ikäiskuusikoiden poimintahakkuukohteilta, mutta ei pienaukkojen uudistumisesta. Pitkäaikaisia jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen kokeita ei tällä hetkellä ole tarpeeksi eikä olemassa olevista kokeista ole saatu vielä riittävästi tuloksia kasvatusohjeiden laatimiseen kaikille puulaji–kasvupaikka-yhdistelmille.
Metsänomistajat kaipaavat tutkimustietoa eritoten jatkuvapeitteisen kasvatuksen puuntuotoksesta. Nyt mittaustuloksia on lähinnä poimintahakkuin käsitellyistä kivennäismaiden eri-ikäiskuusikoista Etelä- ja Keski-Suomessa. Tulokset osoittavat, että poimintahakkuin käsitellyissä kuusikoissa sekä puuston tilavuudet että tilavuuskasvut ovat keskimäärin alhaisempia kuin tasaikäisessä harvennuskuusikoissa.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Maatilan Pellervon digissä yli 20 uutta artikkelia kuukaudessa ja 700 jutun arkisto. Nyt ensimmäinen kuukausi vain 1 € (Eläin-sisällöillä 1,90 €).
Oletko jo tilaaja?
Metsätilan sukupolvenvaihdoksen suunnitteluun kannattaa käyttää aikaa ja asiantuntijan apua. Vaihtoehtoja vertailemalla ja omalle tilalle parhaiten sopivalla ratkaisulla voi saavuttaa merkittäviä veroetuja.
Metsäsijoittaja Harri Suutari tekee harvennushakkuut omalla korjuukalustolla. Tavoitteena on kasvattaa kuiturungot tukeiksi.
Silmälle sopiva ja virkistyskäyttöä palveleva metsä päätehakkuun jälkeenkin. Tämä oli metsänomistaja Kaisa Vasama-Kakon toive ja tavoite, kun puunkorjuu rakkaasta kotimetsästä kävi ajankohtaiseksi.
Metsäpalo poltti 20 000 hehtaaria tunturiylänköä Pohjois-Sallan Tuntsalla kesällä 1960. Viime talvena Tuntsan nuorta männikköä harvennettiin talvisavotalla.
