Siirry sisältöön

Joskus menestyminen voi olla pienestä kiinni. Uusimmissa Maatalouden muu yritystoiminta -teeman julkaisuissa on peräti kolme artikkelia omistettu aika pienelle ja monille tuntemattomalle tukimuodolle, maa­talouden kokeilutuelle. Muutaman tuhatlappusen suuruinen tuki voi tuntua aika mitättömältä, kun katteet kapenevat laskevien tuottajahintojen ja nousevien tuotantokustannusten puristuksessa.

Kokeilutuen käytöllä voi silti olla reaaliarvoaan suurempi merkitys. Juuri oikeassa kohteessa hyödynnettynä se saattaa avata uusia ansainta­mahdollisuuksia tai tuoda lisää asiakkaita. Näin kävi Unkilan tilalla Orivedellä, jossa Sanna Unkila leipoo herkkuja oman tilan viljasta. Kokeilutuen avulla tehostettiin tiedotusta ja markkinointia teettämällä uudet kotisivut. Se kasvatti Kesä­kahvio Pakarin asiakasmäärää.

Vähäistä ei liene myöskään kehittämisen mukanaan tuoma henkinen tuki; että yrittää ja kokeilee jotain uutta, vaikka lopputulos olisikin: "Ei jatkoon". Tuen avulla kokeilun kustannukset eivät ainakaan mene kokonaan omaan piikkiin. Kuten ideoinnin ja innovoinnin konkarit, Yrjölän marjatilan yrittäjät Tommi Yrjölä ja Tiina Harrin­kari toteavat: – Jos ei koskaan kokeile mitään, sitä taantuu.

Myös ProAgrian kasvinviljelyasiantuntija Sari Peltonen kannustaa rohkeisiin kokeiluihin tavanomaisessa peltoviljelyssä: testaamaan tilalla uusia lajikkeita ja viljelymenetelmiä, jättämään huonompia peltoja pois myyntikasvien viljelystä ja keskittämään resursseja hyville lohkoille. Lisäksi hän rohkaisee viljelemään lisää syys- ja monivuotisia sekä syväjuurisia kasveja ja välttämään ylituotantokasvien viljelyä, ainakin epävarmoilla pelloilla ja huonoilla satotasoilla. – Tuhat kiloa lisää satoa hehtaarille on hyvä tavoite jokaiselle tilalle, Peltonen sanoo.

Peltosen eri yhteyksissä esittämiä hyviä neuvoja on ilmeisesti kuunneltu, sillä tuoreen Luonnonvarakeskuksen maatalousmaan käyttö -ennakkotiedon mukaan viljakasvien viljelyala on pienentynyt selvästi tänä vuonna. Vapautunutta peltoa on siirretty erityisesti valkuais- ja öljykasveille sekä viherlannoitusnurmille. Kokonaisviljelyala on pysynyt 2,2 miljoonassa hehtaarissa, mutta Suomen pelloilla kasvaa nyt aiempaa enemmän hernettä, härkäpapua, rapsia, rypsiä, kuminaa, öljyhamppua, korianteria ja perunaa.

Olettaa sopii, että rohkeat kokeilijat pääsevät jatkossa korjaamaan työstään myös parempaa taloudellista tulosta.