Omasta metsästä tehty koivu tuottaa pilkkeenä tuplaten verrattuna koivu tukin myyntiin ja monin kertaisesti verrattuna koivukuidun pysty-kauppaan. Ja samalla metsä pysyy kasvukunnossa
Omasta metsästä tehty koivu tuottaa pilkkeenä tuplaten verrattuna koivu tukin myyntiin ja monin kertaisesti verrattuna koivukuidun pystykauppaan. Ja samalla metsä pysyy kasvukunnossa
Moottorisaha laulaa lumisessa metsässä Sodankylän Vaalajärvellä. Sahan kahvoissa on metsätilan isäntä, hankintahakkaaja Terho Pumpanen, 64.
– Kaadoin puut moottorisahalla ja ajoin ne tien varteen traktorilla. Parikymmentä vuotta meni leveranssihommissa.
Ajosta ja teosta maksettiin tuolloin noin 15 euroa kuutiolta. Päivässä lanssiin ehti toimittaa pari kuormallista eli kahdeksan kiintoa.
– Ilman kemera-tukea harvennukset olisivat jääneet tekemättä.
Pumpanen toteaa, että nuoren metsän kemera-tuella on aivan ratkaisevan tärkeä merkitys sille, että metsä pystytään sahaamaan kasvukuntoon. Tiheissä paikoissa työtä on valtavasti, ja valmista jälkeä syntyy hitaasti.
Metsurityönä tehtynä pelkkä kuutiokertymä on nuoressa metsässä liian pieni, jotta nopeakaan tekijä pääsisi palkoille. Puiden litrakoko on pieni, ja kuutioon saa sahata kauan.
Huonoa kannattavuutta paikkaa kemera-tuki, jonka määrä on noin 200 euroa hehtaarilta.
Metsän kokonaiskannattavuuteen vaikuttaa myös puunkorjuukaluston huolellinen käyttö ja huolto.
– Remontteja ei sovi tulla. Jos kanto rikkoo traktorin renkaan, silloin työmaa menee tappiolle. Moottorisahaakin pitää huoltaa sillä mielellä, että se kestää useamman vuoden.
Pumpanen esittelee vanhan sotaratsunsa, nelivetoisen 505 Volvo-Valmetin takarenkaita, jotka ovat vuodelta 1995.
– Nämä ovat nyt sillä rajalla, että ne on uusittava piakkoin. Ettei tarvitse ruveta vaihtamaan niitä metsässä.
Pumpanen sanoo, että kymppitonnin klapikoneeseen uskaltaa sijoittaa, sillä kone haukkuu hintansa parhaassa tapauksessa jo yhden vuoden klapien myynnillä. Kun kone on kuoletettu, sen jälkeen vuoleskellaan puhtaampaa voittoa.
– Mikä olisi sen tuottavampi sijoitus. Isäntä huomauttaa, etteivät koivut kuljerantteelle itsestään, eivätkä muutu pilkkeeksi kuin kovan työn kautta. Niitä joutuu käsittelemään moneen kertaan ennen kuin ne ovat myyntikunnossa.
– Omalle työlle ei kannata laskea tuntipalkkaa. Tuottoa tulee siinä vaiheessa, kun klapit on myyty. Kaikkein tärkeintä on, että hoidetut metsät pysyvät kasvukunnossa.
Pumpanen huomauttaa, että koivupilkkeen tuottaminen omana työnä on erittäin tuottoisaa verrattuna siihen, että koivut myytäisiin pystykaupalla kuituna. Pilkekuutiosta saatu myyntihinta on moninkertainen kuitukuutioon verrattuna.
Kauppa käy pelkästään sillä, että isäntä laittaa kevättalvella pilkkeen myynnistä kertovan kyltin näkyville. Sen suurempaa mainontaa ei tarvita, sillä tila sijaitsee vilkkaasti liikennöidyn tien varrella.
– Klapit kuivuvat parhaiten kevätahavassa, kun paistaa ja tuulee ja ilman lämpötila vaihtelee nollan molemmin puolin. Ne ovat myynti kuivia keskikesällä.
Tilalla kasvaa tukkilaatuista koivua, mutta vaikka koivurungot myytäisiin tukkeina, saa pilkekauppias vielä siinäkin tapauksessa koivuista tuplatuoton.
– Koivutukin kiintokuutiotaksa on viidenkympin luokkaa, mutta pilkkeeksi tehtynä siitä saa suunnilleen satasen, Pumpanen laskee.
Pumpasen metsätila on reilun 300 hehtaarin kokoinen metsäyhtymä, ja valtaosa tilan metsistä sijaitsee tilakeskuksen lähistöllä Vaalajärvellä. Kauimmainen palsta sijaitsee 25 kilometrin päässä Ristonmännikössä.
– Kantatilan pinta-ala oli aikoinaan 60 hehtaaria. Ostin kaksi metsätilaa 1980-luvulla.
Terho Pumpasen mielestä on tärkeää, että metsäkokonaisuudet säilytetään perinnönjaoissa elinkelpoisina. Pirstotuista metsistä on usein enemmän haittaa kuin hyötyä.
– Vaalajärveltäkin löytyy kantatiloista jaettuja, järven rantaan ulottuvia pitkiä palstoja, joiden leveys on noin 50 metriä. Sellaisissa suikaleissa metsätalouden harjoittaminen ei ole helppoa, ja esimerkiksi ajourien suunnittelu on vaikeaa.
Tärkeää Pumpaselle on myös, että tilan metsäpalstat ovat tiestön ulottuvilla. Muuten puuston hyödyntämisessä tulee suuria hankaluuksia.
– Metsä- ja piennarteihin kannattaa satsata.
Metsätilan isäntä on syväaurauksen vankkumaton kannattaja. 1970-luvulla auraamalla uudistetut vanhat kuusikot kasvavat nyt komeasti mäntyä, ja osan kuvioista isäntä on jo ensiharventanut moottorisahalla.
Hän toteaa, että aurauskohteiden puuston laatu on hyvä, ja harvennuksen yhteydessä kasvuun jätetyt puut varttuvat tukeiksi. Aurauskohteille ominaista tyvilenkoa ei juuri löydy.
– Puustoa jäi kasvuun 150 kiintoa hehtaarille, vuosikasvu on seitsemän kiintoa.
Näyttääkin siltä, että metsänhoitotieteen professori Gustaf Sirénin vuonna 1955 antama ennuste männyn kasvun kaksinkertaistumisesta Lapissa jaksolla 1950–2000 on osunut oikeaan myös Pumpasen metsissä.
– Männyn parhaat pituuskasvut ovat 70 senttimetriä kesässä.
Ensiluokkainen korjuujälki on erittäin tärkeää Pumpaselle. Metsäkoneketju ei ole käynyt tilan metsissä kuin kerran. Kaiketi ensimmäisen ja viimeisen?
– Silloin jouduin hakkauttamaan linjanreiän piennartielle pehmeässä kohteessa, johon en olisi päässyt traktorilla.
Koivupilkkeen kysynnälle ei näy loppua, kun sähkön hintapiikit hipovat pilviä. Polttopuut varataan nykyään hyvissä ajoin, mutta toimituserien koko on pienentynyt, kertoo polttopuita urakoiva metsätilan isäntä Ali Vaarala.
Metsien hiilensidontaa voi parantaa tekemällä taimikonhoitotyöt ajallaan, välttämällä voimakkaita harvennushakkuita ja lykkäämällä metsän uudistamista, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynynen.
Silmälle sopiva ja virkistyskäyttöä palveleva metsä päätehakkuun jälkeenkin. Tämä oli metsänomistaja Kaisa Vasama-Kakon toive ja tavoite, kun puunkorjuu rakkaasta kotimetsästä kävi ajankohtaiseksi.
Hoivalaitosmaksut määräytyvät asiakkaan tulojen mukaan. Niitä voivat olla esimerkiksi peltojen vuokratulot tai metsän laskennallinen tuotto. Sukupolvenvaihdos kannattaa tästäkin syystä tehdä ajallaan.
Pusulassa kokeillaan uudenlaista tapaa hoitaa metsää. Yksilökohtaisessa metsänhoidossa säästetään aarin elinvoimaisin puu ja raivataan tilaa sille ja sen seuraajalle. Tuomas Mattila on jakanut tilansa metsän blokkeihin, jotka käsitellään yksi kerrallaan 15 vuoden kiertoajalla.
Asumme heimojen vedenjakajalla, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että semmoinen positiivisessa mielessä savolainen, hieman rennompi asenne elämään, puskee yhä enemmän läpi. Länsisuomalaiseen verenperintöön mielestäni kuuluu enemmän tarve pitää paikat siistinä, rivit suorina, kaikki hallinnassa, ojennuksessa ja tiptop. Itäisemmässä Suomessa luonto pursuilee ja hersyilee kivisten peltotilkkujen ja pihamaiden pientareilla huomattavasti enemmän valtoimenaan ja vähemmän
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Tutkimuksissa on havaittu, että mehiläispölytys tuottaa tasaisemman tuleentumisen sekä tasalaatuisemman ja suuremman rypsisadon. Mehiläistarhaajilta saa pölytyspalvelua.
Heikkotuottoisista koivikoista voi pakuria viljelemällä saada merkittävän tulonlähteen. Ensimmäiset pakurin sopimusviljelmät perustettiin Suomeen kymmenkunta vuotta sitten, ja ensisatoa korjataan parin kolmen vuoden kuluttua.
Olipa kerran 50-luvulla Loimaan kauppalan alueella Tuulensuun Sikoniitty. Tälle kauppalan geodeetti apureineen mittasi tontit, nimesi kadut ja varasi itselleenkin tontin. Suunnittelipa tontille talon ja ehkäpä saunotti naapurin rakennusmestari Lehdolta piirustuksiinsa allekirjoituksen ja sai talolle rakennusluvan…? Rehtorin viran, geodeetin ja vakaajan sivutoimiensa lisäksi hänestä tuli aikaa myöten appeni. Kaukokatseisesti hän varasi tontin tulevan urheilukeskuksen ääreltä ja
