Maatilan Pellervo

17.03.2021

Kun korjuu jättää rumat jäljet

Ympärivuotinen puunkorjuu ja leudot talvet ovat lisänneet korjuuvaurioita hakkuutyömailla. Viime vuonna korjuujälki oli hyvää vain joka kolmannessa tarkastetussa kohteessa.

Jaa artikkeli

• Kopioi linkki
• Lähetä sähköposti
• Jaa Facebookissa
• Share on X

• Teksti ja kuvat Kari Lindholm

Sateiset syksyt, leudot kelirikkotalvet ja lähes ympärivuotiset hakkuut ovat lisänneet korjuuvaurioiksi luettavia maastovaurioita harvennusleimikoissa 20 viime vuoden aikana.

”Korjuuvauriot ovat tulleet jäädäkseen. Niitä tapahtuu kaikilla puunostajilla”, Metsäkeskuksen rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Jarkko Partanen sanoo.

Heikentyneistä korjuuolosuhteista huolimatta maanomistajat toivovat puunostajilta siistiä korjuujälkeä. Jos rautahepo on porkannut metsään metrin syvyiset urat, ei ole ihme, että maanomistajan tunnetilat vaihtelevat säikähdyksen ja suuttumuksen väliltä.

Monille maanomistajille on epäselvää, kuinka tulisi menetellä savotan jälkeen havaitun huonon korjuujäljen suhteen.

”Jos vaurioita on syntynyt, kannattaa ottaa viipymättä yhteyttä puunostajaan. Yleensä asiat selviävät jo tällä”, metsäoikeuteen erikoistunut varatuomari Matti Kiviniemi neuvoo.

Valvonta kannattaa

Korjuujäljen valvontaa hankaloittaa hakkuiden kiihkeä rytmi ja maanomistajien asuminen etäällä metsistään. Hakkuu ei kestä kauan, vaikka aloittamista olisi jouduttu odottelemaan pisimmillään jopa kaksi vuotta.

”Suositeltavaa on, että muualla asuva maanomistaja ulkoistaa hakkuun valvonnan paikalliselle metsänhoitoyhdistykselle tai metsäpalveluyritykselle”, sanoo Kiviniemi. Valvontaa kannattaa tehdä etenkin hakkuun alkuvaiheessa, jolloin korjuuvaurioiden synty voidaan vielä estää.

Mikäli korjuuolosuhteet ovat huonot, hakkuut voidaan tarvittaessa keskeyttää koneurakoitsijan, työmaan valvojan tai maanomistajan päätöksellä. Syyksi riittää myös metsätiestön kantavuuden heikentyminen sateiden takia.

”Vaurioita tulee helposti varsinkin, kun kokematon kuljettaja on lähetetty käsittelemään vaativaa kohdetta, huonosti kantavaa märkää tiheikköä pimeällä”, Partanen kiteyttää.

Metsäkeskus tarkasti talousmetsien kasvatushakkuiden korjuujälkeä 145 leimikossa vuonna 2019 osana metsälain valvontaa.

Tarkastettua pinta-alaa oli yhteensä 559 hehtaaria. Korjuujälki arvioitiin suositusten mukaiseksi 31 prosentilla kohteista. Tulos oli selvästi edellisvuotta heikompi. Tuolloin korjuujälki oli suositusten mukaista 53 prosentilla tarkastetuista kohteista. Selvästi eniten huomautettavaa oli liian voimakkaista harvennuksista.

Korjuujäljen arvioinnissa huomioidaan harvennusvoimakkuuden lisäksi puulajivalinta, runko- ja juurivauriot, maastovauriot, ajouraväli ja ajourien leveys. Runkovaurioita esiintyy herkimmin koivuilla, juurivaurioita kuusella.

Taitavalta jää siisti jälki

Metsätalousyrittäjä Antti Jäärnillä on Etelä-Lapin Simossa yli tuhannen hehtaarin metsätila ja oma puunkorjuuketju eli monitoimikone ja metsätraktori. Kokemusta koneellisesta puunkorjuusta huonosti kantavilla turvemailla on kertynyt parinkymmenen vuoden ajalta.

”Ajourille on syytä puida oksia ja latvuksia niin paljon kuin suinkin. Pelkästään jo tällä voidaan estää puulastissa olevan ajokoneen painuminen”, Jäärni sanoo.

Turvemailla kasvaa runsaasti puuta, ja perinteisesti ne ovat olleet talvikorjuukohteita.

Korjuukalustoa ja -menetelmiä on kehitelty viime aikoina myös turvemaiden ympärivuotiseen korjuuseen. Koneita on varustettu esimerkiksi superkantavilla kaivinkonelapputeloilla, joilla etenemiskyky kohenee tiettyyn rajaan saakka.

”Kyllä puut yleensä tehdyksi saadaan, mutta ajossa voi tulla ongelmia. Jos huonosti kantavalle leimikolle tuodaan raskas ajokone, maaperän kantavuus loppuu, kun pinta rikkoutuu”, Jäärni sanoo ja kertoo suosivansa kevyttä konetta puunkuljetuksissa.

Raskaalla kalustolla vaikeuksia tulee etenkin ajourien mutkissa, joissa puukuorma kallistuu ulkokaarteen puolelle. Samalla kuorman painopiste siirtyy uloimmille teloille ja urapainaumia voi olla luvassa jo muutaman ajokerran jälkeen. Tästä syystä ajourat kannattaa suunnitella mahdollisimman suoriksi.

”Lumipeite auttaa pinnalla pysymisessä. Pehmeiden maiden hakkuut kannattaa tehdä talvella.”

Korjuuvaurioiden välttämisessä tärkeää on myös hakkuu- ja ajokonekuljettajien välinen yhteispeli. Hakkuukone voi esimerkiksi kiertää pistemäiset pehmeät paikat ja hyödyntää puomin ulottuvuutta.

”Hakkuukoneen kuljettajan täytyy ymmärtää, miten ajokoneella työskennellään. Ajokone joutuu hakemaan puut sieltä, mihin hakkuukone on ne tehnyt”, Jäärni selvittää.

Tärkeää on myös korjuun etukäteissuunnittelu vaativissa leimikoissa, joissa on pehmeitä painanteita.

Energiapuun kokorunkokorjuussa puut korjataan talteen oksineen, eikä ajourille riitä suojaavaa oksamassaa. Tällöin riski urapainaumiin kasvaa.

Lakia rikotaan toisinaan

Vaikka korjuuvauriot ovat yleisiä, useimmiten ne pysyvät lain sallimissa puitteissa. Puunostajia sitovat laatustandardit ovat tiukempia kuin metsälain vaatimukset.

Mikäli maanomistaja epäilee, että hakkuissa on rikottu metsälakia, hän voi ottaa yhteyttä Metsäkeskukseen hakkuun laillisuuden selvittämiseksi.

Jos puun myyjällä ja ostajalla on pelkästään erilainen näkemys hakkuun laadusta, asian selvittäminen ei kuulu Metsäkeskukselle. Korjuujäljestä säädetään metsälain kuudennessa pykälässä ja lakia on täsmennetty valtioneuvoston asetuksella.

Matti Kiviniemi tähdentää, ettei korjuuvaurioiden pysyminen lakirajojen sisällä kuitenkaan tarkoita, ettei vähäisempiä korjuuvaurioita tarvitsisi lainkaan huomioida.

”Puunostajat usein käyttävät lakirajojen puitteissa pysymistä argumenttinaan, kun maanomistaja reklamoi korjuuvaurioista ja vaatii korvausta.”

Tilanteissa, joissa korjuujälki ei vastaa sovittua, maanomistajan kannattaa neuvotella korvauksesta puunostajan kanssa. Mikäli asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen, käsittelyä voidaan jatkaa riita-asiana leivättömän pöydän ääressä. Se on kuitenkin kallis vaihtoehto.

Käräjäoikeudessa tai vaihtoehtoisesti rangaistusmääräysmenettelyssä käsitellään ne metsärikkomukset, joissa Metsäkeskus arvioi metsälakia rikotun ja joista syyttäjä on samaa mieltä.

Rajanveto sen suhteen, onko korjuuvaurioita vältetty lain tarkoittamalla tavalla, on metsärikkomusasiaa ratkaistaessa merkittävä.

”Lainvastaista on, jos korjuuvaurioita ei ole yritetty estää. Mikäli voidaan osoittaa, että vauriot johtuvat piittaamattomuudesta, lakia on rikottu”, Kiviniemi selvittää.

Jarkko Partanen huomauttaa, että lakirajat ylittävästä korjuuvauriosta on aina ilmoitettava Metsäkeskukselle.

”Kun lakia on rikottu, puukaupan osapuolet eivät saa sovitella asiaa keskenään – paitsi korvauksien osalta.”

Partanen kertoo, että Metsäkeskus valvoo metsälain noudattamista maastokäyntien lisäksi myös satelliittikuvien avulla. Tämä on lisännyt puunostajien aktiivisuutta puunkorjuussa tapahtuneiden rikkomusten oma-aloitteiseen ilmoittamiseen.

Myös tiestö vaurioituu

Usein puut on kuljetettu metsätien varrelta välilanssista niin nopeasti, ettei metsätien omistaja ole ehtinyt tekemään kuljetuksesta havaintoja. Jälkeenpäin ehkä todetaan, että sadejakson tai kelirikon aikana tehty puunkuljetus on rikkonut metsätien pinnan tai jopa rungon.

Koneen käsittelyssä vaurioita kärsinyt ensiharvennuskokoinen kuitupuurunko maksaa alle euron kappaleelta, tien korjaaminen sen sijaan kustantaa helposti jopa tuhansia euroja.

Tien omistaja ja vahingon aiheuttaja eivät aina pääse keskenään yhteisymmärrykseen vahinkojen määrästä ja niiden korvaamisesta. Usein kiistaa tulee siitäkin, missä kunnossa tie on ollut ennen vaurioitumista.

”Metsätien kunto kannattaa dokumentoida kuvaamalla tie videokameralla ennen hakkuita, jolloin voidaan osoittaa tien senhetkinen kunto. Vahingon aiheuttajan on korjattava tie samaan kuntoon, jossa se oli ennen vaurioitumista”, Antti Jäärni sanoo.

Tien tarkistamisessa ei pidä viivytellä, sillä samalla metsätiellä saattaa toimia monia puunostajia yhtä aikaa. Viivyttely vaikeuttaa vahingon selvittämistä.