Antilat ovat niitä harvoja, jotka saivat ruista kylvettyä märkänä syksynä 2017. Kylvö jäi syyskuun puolelle. Myöhäisyydestä huolimatta satoa tuli kohtuullisesti.
Rukiin kylvöala jäi märän syksyn 2017 sateissa yhdeksi pienimmistä sataan vuoteen, selvästi alle 20 000 hehtaariin. Ala lähes puolittui edellisvuodesta. Kotimaisen rukiin riittävyys ruisleipään on kiikun kaakun, varsinkin, kun myös ruis kärsi kesän kuivuudesta.
Lapualla Maatalousyhtymä Antilan eli Esa, Juha ja Jaakko Antilan pelloilla ruista saatiin kylvöön noin 20 hehtaaria.
”Tälle lohkolle hybridiruis KWS Livado kylvettiin ajattomaan aikaan, syyskuun seitsemäs päivä. Siemen oli ostettu, eikä sitä kehdannut jättää käyttämättä. Otimme tietoisesti ison riskin”, Esa Antila kertoo.
Esikasvina ollut Niklas-kaura oli kylvetty aikaisin, lähes roudan päälle. Se saatiin puitua ensimmäisenä. Puinnin perään pelto kynnettiin, äestettiin ja kylvettiin lähes vuorokauden sisällä. Se oli ainoa vaihtoehto.
Hybridirukiin satoisuus perustuu paljolti runsaaseen pensomiseen. Kun kylvetään myöhään, pensominen jää vähäiseksi.
”Normaalisti sivuversoja on niin paljon, että ruis tuottaa seitsemän, kahdeksan, jopa kymmenen tähkää. Olisi tuppo tähkiä. Nyt niitä oli ehkä kahdesta viiteen”, Esa Antila toteaa.
Antilat olivat pitkään tärkkelysperunan siementuottajia. Kun pojat viisi vuotta sitten tulivat mukaan maatalousyhtymään, lopetettiin perunanviljely. Ruis otettiin mukaan kiertoon.
Aluksi rukiin viljelyä opeteltiin kylvämällä sitä varhaisperunan perään.
”Kun ei ole perunaa, tuntuu kuin olisi pudottu notkon pohjalle. Peruna on paras esikasvi kaikille muille paitsi itselleen. Se pönkkäsi. Seuraavilla kasveilla oli hyvä sadonmuodostus”, Esa Antila tuumaa.
Myös rypsi on otettu välikasviksi. Viime kesänä sitä ei ollut.
Antilan pelloista kaksi kolmasosaa on multavuudeltaan runsasmultaista tai sitä parempaa. Kuivana keväänä multavuus on parantanut tilannetta.
”Ruis on kärsinyt meillä eniten”, Antila sanoo. Kesäkuun lopulla hän arvioi tekevän tiukkaa, että rukiista saa tänä vuonna viiden tonnin sadon. Hyvääkin kasvustoa oli, mutta aukkopaikat pienensivät keskisatoa.
Kevätlannoitus antaa sijaa jossittelulle. Salpietari levitettiin tavalliseen tapaan ennen kevätviljojen kylvöä.
”Rakeet näkyivät melkein vielä juhannuksen jälkeen”, Antila kertoo. Olisi kannattanut lannoittaa paripyörätraktorilla vieläkin aiemmin, yöpakkasten jälkeen osittain routaiseen maahan heti lumien lähdettyä. Nyt typpi jäi osittain hyödyntämättä.
”Sitä viljely on, aina tulet askeleen jäljessä. Vasta syksyllä tietää, kuinka olisi pitänyt viljellä.”
Lokakuussa Antila kertoo rukiin punnitun keskisadon 20 hehtaarin alalta olevan 5 300 kiloa hehtaarilta. Sato oli hiukan ennakkoarvioita parempi. Torajyvää oli vähemmän kuin aiempina vuosina, mutta oletetusti yli sallitun 0,05 painoprosentin, joten koko sato on lajiteltu värilajittelijalla.
”Muutenkin olen suhteellisen tyytyväinen helteisen kesän tulokseen. Multavat hyväkuntoiset maat antavat paljon anteeksi poikkeavinakin vuosina.”
Esa Antila on vannoutunut kyntömies. Hän pitää kyntämistä nautinnollisena hommana; syksyllä maa loppuu aina kesken.
Rukiilla syyskyntö on hänestä ehdoton onnistuneen viljelyn perusta. Maahan pitää saada vesivara, joka puskuroi syksyn sateita.
”Ihan ykkösjuttu on, ettei ruismaata saa muokata liian hienoksi. Päisteet näkyvät aina heikompina, kun niitä on äkeellä liikaa hienonnettu.”
Edellissyksynä yhdellä ruislohkolla kokeiltiin lautasmuokkausta. ”Nyt se lohko ei yhtään häpeä kynnetylle, on jopa pikkuisen paree. Oikein vihaksi tuloo, että vannoutunut kyntömies joutuu näin sanomaan”, Antila totesi kesällä pilke silmäkulmassa.
Lautasmuokkauksen jälkeen hän kävi äkeellä levittämässä kasaksi jääneitä olkia. Kynnön jälkeen ruismaa äestetään Antiloilla matalaan.
Normaalivuosina ruis kylvetään aikaisin, elokuun 25. päivän kieppeillä. Hybridilajike kuuluu kuvioon.
”Emme sekaannu tavanomaisiin lajikkeisiin. Meillä on ollut aina hybridilajike; kun se onnistuu, se onnistuu hyvin. Siinä on kasvupotentiaalia.”
Alle kuuden tonnin ruissato ei ole koskaan aiemmin jäänyt. Huippuvuonna kymmenen hehtaarin lohkon keskisato oli 8 900 kiloa hehtaarilta. Se siintelee aina silmissä tavoitteena.
Esa Antila kritisoi ravinteiden käyttörajoituksia ja lannoitteiden ravinnesuhteita.
”Ympäristöpuolen rajat ovat iso jarru hyvälle sadolle. Ruis tarvitsee syksyllä panoksia. Ilolla panin merkille, että nyt olisi tulossa lannoite, jossa typen määrää on vähennetty ja fosforia lisätty. Nykyisillä typen käyttörajoilla kunnon satoja on vaikea saada. Jos käytössä olisi vanha PK, kaikki olisi hyvin.”
Kevätlannoituksena Antilat levittävät Suomensalpietaria 400–500 kiloa hehtaarille. Tänä vuonna käytettiin 400 kiloa. Kun talven jälkeen näki, ettei ole potentiaalia huippusatoihin, oli turha roiskaista enempää. Hyvälle kasvustolle typpeä annetaan runsaammin.
Kuivuus vei Antilan arvion mukaan kolmanneksen sadosta. Kesäkuun sateet tulivat liian myöhään vaikuttaakseen enää jyvänmuodostukseen.
Poikkeusvuonna myös kasvinsuojelu hoidettiin poikkeustavalla: ei mitenkään.
”Rikkakasveja ei kannattanut ruiskuttaa. Ajateltiin, että kärsitään ne mitä on – paahde oli jo silloin sellainen. Muutama saviheinä pellolta löytyi, mutta otettiin ne sitten lajittelussa pois”, Esa Antila toteaa.
Normivuonna rikkakasviruiskutus kuuluu ohjelmaan. Samassa tankissa ajetaan CCC:tä litra hehtaarille, ruista ruvetaan pönkkäämähän.
Syksyllä kahukärpäset ruiskutetaan kerran tai pari. Lumihomeruiskutusta tilalla pidetään halpana talvivakuutuksena.
Myös tautiruiskutus tehdään normivuonna. Ruis tarvitsee sen. Toinen korrensääde menee samalla.
”Nyt ei poltettu rahaa siihen”, Antila sanoo.
Kesäkuun alun hallaöiden aikaan jännitettiin, pysyykö tähkä tupessa ennen niitä. ”Joskus pakkasella tullut valkoisia tähkiä, vaikka tähkä on ollut tupessa. Haluaisin tietää, miten pakkanen vaikuttaa kukkaan”, Antila pohtii.
Tänä syksynä ruista tuli kylvöön noin 30 hehtaaria. Nyt kylvöt saatiin tehtyä oikeaan aikaan ennen elokuun viimeistä viikkoa.
”Maa oli kuivaa, ja todennäköisesti kahukärpäset tekivät tuhoa jo heti orastumisen alussa. Vähän siltä näyttäisi”, Esa Antila kertoo.
Uutena muokkaustapana tilalla on nyt käytetty jankkurointia ennen kyntöä. Ensi vuonna on tarkoitus kokeilla pelkkää jankkurin ja lautasmuokkaimen yhdistelmää ja sen jälkeistä kylvöä.
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Maaltamuuton siemen kylvettiin 1970-luvulla, kun ylituotantoa ryhdyttiin purkamaan urakalla ja öljykriisi nostatti polttonesteiden hintoja. Monesta tuvasta sammutettiin valot. 1990-luvulla lama-aika kuritti ja EU-aika lähestyi.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Tansania on yksi Afrikan vakaimmista valtioista ja samalla yksi maanosan nousevista maatalouden kasvumaista. Maatalous on talouden kivijalka ja myös suurin yksittäinen työllistäjä. Epävarmuustekijöitäkin on.
Lähes jokaisella maatilalla on elinkaarensa aikana tarve ulkopuoliselle rahoitukselle. Velka voi olla tehokas työkalu, joka mahdollistaa kasvun ja uudistumisen, kunhan sitä käytetään harkiten ja tavoitteellisesti.
Suomen ensimmäinen tilaviinimyymälä avattiin vuonna 1995 Kuopion Vaajasalon saareen. Hallmanin perhe on kehittänyt marjaviinejä yli 30 vuoden ajan − ja yhtä kauan navigoinut tiukassa alkoholilainsäädännössä.
Maatiloilla on perinteisesti tehty paljon muutakin kuin pelkästään viljelty kasveja tai tuotettu maitoa, lihaa tai kananmunia. Kautta aikojen tyypillisin liitännäiselinkeino on ollut tilan ulkopuolelle tehty maataloustyö, jossa on hyödynnetty tilan koneita tai rakennuksia. Useimmiten se on ollut koneurakointia viljelijäkollegoiden pelloilla, teiden talvikunnossapitoa tai tilan kuivurin vuokraamista naapuritilojen käyttöön. – Mitä parhainta olemassa olevan kaluston hyötykäyttöä,
Töitä ja viljelyä kannattaa havainnoida aktiivisesti, ja tallentaa havainnot muistiin. Kun asioita korjaa ennakkoon, negatiiviset yllätykset kiireessä vähenevät. Työhön keskittyminen, oma jaksaminen ja maatilan talous paranevat.
Pusulassa kokeillaan uudenlaista tapaa hoitaa metsää. Yksilökohtaisessa metsänhoidossa säästetään aarin elinvoimaisin puu ja raivataan tilaa sille ja sen seuraajalle. Tuomas Mattila on jakanut tilansa metsän blokkeihin, jotka käsitellään yksi kerrallaan 15 vuoden kiertoajalla.
Asumme heimojen vedenjakajalla, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että semmoinen positiivisessa mielessä savolainen, hieman rennompi asenne elämään, puskee yhä enemmän läpi. Länsisuomalaiseen verenperintöön mielestäni kuuluu enemmän tarve pitää paikat siistinä, rivit suorina, kaikki hallinnassa, ojennuksessa ja tiptop. Itäisemmässä Suomessa luonto pursuilee ja hersyilee kivisten peltotilkkujen ja pihamaiden pientareilla huomattavasti enemmän valtoimenaan ja vähemmän
