Maatalousmaan kuivatus tulee ajankohtaiseksi, kun valtaojat kasvavat umpeen ja vedenpoisto heikentyy. Kevät- ja syystulvat panevat valtaojat kovalle koetukselle. Aikoinaan perustettu ojitusyhteisö on usein olemassa, mutta uinuvana. Varsinkin isot ojitushankkeet hyötyvät ojaisännöitsijästä.
Valtaojien toimimattomuus hyppää silmille, kun pellot lainehtivat vesimassojen alla keväällä ja syksyllä. Runsastuvien sateiden takia tulvimista saattaa esiintyä talvellakin.
– Ojat vesakoituvat ja niiden vedensiirtokyky heikkenee ajan saatossa. Tämä näkyy peltojen vesitaloudessa ja kasvustojen huonompana kasvuna, kertoo ojitushankkeista vastaavan perheyrityksen, Eteläniemi A & E Oy:n toimitusjohtaja Ari Eteläniemi Nivalasta.
Eteläniemen erityisalaa ovat tie- ja ojaisännöinti sekä metsäteiden rakentaminen. Yritys työllistää seitsemän kokopäiväistä työntekijää. Taustaltaan Ari Eteläniemi on maanviljelijä.
– Valtaojia kaivettiin, kun asutustiloja perustettiin suomaille sekä uusjakojen yhteydessä. Vaikka ojien kunto olisi kohtuullinen, ne vaativat ennen pitkää perkaamista.
Prosessina ojitushanketta voi verrata yksityistiehankkeeseen. Eteläniemen lähtökohtana on, että maanomistajat sitoutuvat hankkeeseen yksimielisesti ennen kuin hanketta lähdetään viemään eteenpäin.
Hän sanoo, että ojituksia tehdään paljon omarahoitteisina hankkeina, ja tähän on perusteltuja syitä. Peruskuivatushankkeisiin on saatavilla ely-keskuksen kautta 40 prosentin valtion tuki. Tuetuissa hankkeissa edellytetään kuitenkin laajoja ja raskaita suunnitelmia, jolloin projektien hintataso nousee erittäin merkittävästi. Tähän nähden tukitaso on koettu matalaksi.
– Kannattaa laskea, paljonko suunnittelusta säästyneellä rahalla saataisiin kaivettua uomaa auki, Eteläniemi neuvoo.
Jos ojitushankkeisiin haetaan tukea, silloin edellytetään, että vähintään 80 prosenttia maanomistajista sitoutuu hankkeeseen.
Ojituksen hehtaarikustannukset vaihtelevat muutamista sadoista noin 2 000 euroon.
– Ojittamalla saadaan edullista peltomaata, jos vaihtoehtona on ostaa peltoa, jossa on toimivat ojat valmiina, Eteläniemi vertaa.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 4,90 euroa..
Oletko jo tilaaja?
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Vanhoja pyöränjälkiä ei kannata kuluttaa, vaan kulkea kehityksen polulla. Vain siten voi parantaa viljelyn kannattavuutta ja satotasoja. Matias Rönnqvist on löytänyt omaehtoisten kokeilujen kautta omille pelloille parhaat viljelymenetelmät. Hän testaa tilallaan Vaasassa tavallisesta poikkeavaa lannoitusta kuminalle ja korianterin syyskylvöä.
Kasvinviljelyyn ja broilerinkasvatukseen keskittyneellä Jartun tilalla katsotaan ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Viime kesänä tehtiin kaksi uutta avausta: siirryttiin sokerijuurikkaan viljelyssä robottiaikaan ja aloitettiin leikkokukkien kasvatus avomaalla.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Peltorobotti, robottitraktori ja työdrooni. Näiden tarjoamiin mahdollisuuksiin pureudutaan Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen (SjT) ja Työtehoseuran PeDro-hankkeessa. Katso SjT:n peltopäivänä kuvattu video täsmäruiskuttavan peltorobotin sekä täydennyslannoituksiin ja kylvöihin pystyvän droonin toiminnasta.
Vastaanpa heti otsikon kysymykseen: Luomusta ja suoramyynnistä ei ole ratkaisuksi maataloutemme kannattavuusongelmaan, mutta yksi osa ratkaisua ne voivat olla. Tämän lehden numeron teemajutut kertovat salolaisten Birkkalan ja Karviaisten tilojen innovatiivisista yrittäjistä. Birkkalan tila on napannut oman siivunsa elintarvikemarkkinoista. Luomuspeltin viljelyyn ja viljatuotteiden jatkojalostukseen keskittynyt tila suuntaa kotimaiden markkinoiden ohella myös vientiin. Karviaisten tilalla on puolestaan
Yrittäjän hyvinvointi ja jaksaminen on tärkeä tuotantotekijä maatilalla. Tämä on tunnistettu laajasti EU:ssa. Suomessa on monia maatalousyrittäjien hyvinvointia ja jaksamista edistäviä palveluja, jotka auttavat työkyvyn ylläpitämisessä.
Maatalousnäyttelyihin ja opintomatkoihin liittyvät kulut ovat maatalousyrittäjälle pääsääntöisesti verovähennyskelpoisia. Kulujen ilmoittamisessa pitää kuitenkin olla tarkka.
Lill-Bredsin marjatilan omistajanvaihdos ei tapahtunut tavanomaiseen tapaan perheen sisäisenä omistajanvaihdoksena. Gustav ja Jenny Hildén ostivat tilan ja jatkoivat viljelyä ja suoramyynnin kehittämistä.
Jalostuksen hyödyt kristallisoituvat eritoten rauduskoivulla, jonka taimi kasvaa noin 30 prosenttia luonnontainta nopeammin ja voi hyvissä olosuhteissa järeytyä tukkikokoon jopa reilussa kolmessa vuosikymmenessä. Siten nuori metsänomistaja voi saada istuttamastaan metsästä tukkitilin jo ennen eläkepäiviään.
