Pellon kunto ratkaisee siemenperunan onnistumisen
Suurin haaste siemenperunan tuotannossa on sää, tyrnäväläinen toisen polven siementuottaja Janne Matinlauri toteaa.
rusen tilalla viljellään hyväksi todettuja siemenperunalajikkeita ja kokeillaan rohkeasti myös uutta. Laadun on säilyttävänä hyvänä sekä tuotannossa että varastoinnissa.
Turusen tilalla viljellään hyväksi todettuja siemenperunalajikkeita ja kokeillaan rohkeasti myös uutta. Laadun on säilyttävänä hyvänä sekä tuotannossa että varastoinnissa.
Tie mutkittelee kauas horisonttiin jatkuvien, tasaisten peltomaisemien keskellä. Talvisessa maisemassa ei pelloista juurikaan tunnista, mitä niissä on viljelty, mutta siellä täällä vilahtavat varastohallit ja niiden viereen kasatut puulaatikot sen kertovat: olemme Tyrnävällä Pohjois-Pohjanmaalla, maan kuulussa siemenperunapitäjässä.
Suuri punainen halli puulaatikkoineen hallitsee myös lähellä Tyrnävän kirkonkylän keskustaa sijaitsevan Turusen tilan pihapiiriä. Tila on yksi alueen siemenperunatuotannon pioneereja ja nykyisin yksi Suomen High Grade -alueen suurimmista siemenperunantuottajista.
– Tilan 265 hehtaarin peltoalasta on vuosittain noin 70 hehtaaria siemenperunan tuotannossa ja 40 hehtaaria viljanviljelyssä, vuodesta 2007 asti tilaa pyörittänyt Olli-Pekka Turunen kertoo.
Tyrnävä ja viereinen Liminka ovat yksi EU:n viidestä korkealaatuisen siemenperunantuotannon High Grade -alueesta. Nykyisin Tyrnävän alueen perunatiloista noin kaksi kolmannesta on siemenperunantuotannossa, loput kasvattavat ruokaperunaa.
Kunnassa on toiminut jo 1970-luvulta alkaen siemenperunatuotannon kehittämisen pioneerityötä tehnyt, aluksi valtion omistama, myöhemmin yksityistetty Siemenperunakeskus, jonka kanssa Turusen tilakin aloitti siemenperunatuotannon.
– 1980- ja 90-lukujen taitteessa Turusen tila perusti yhteistyössä toisen tyrnäväläisen, Rahkon veljesten perunatilan kanssa oman siemenperunatalon Sadokas Oy:n, nykyisen HZPC Kantaperunan edeltäjän. Tällä hetkellä meillä on HZPC Kantaperunan lisäksi tuotantosopimukset kahden muun siemenperunatalon, Finpom Oy:n ja Myllymäen Perunan kanssa, Olli-Pekka Turunen kertoo.
Siemenperunaa saa viljellä vain vuoden kerrallaan samalla peltolohkolla, jonka jälkeen siinä kasvatetaan kaksi vuotta taas muuta. Turusen tilalla se on tarkoittanut viljaa, vaikka sen viljely ei olekaan isännän mukaan kovin kannattavaa.
Viljaksi on valikoitunut aikainen ohra, koska sen sadonkorjuu ajoittuu ennen perunannostoa, mikä helpottaa sesongin työmäärää.
– Viime vuosina tämä ei tosin ole säätilojen vuoksi onnistunut ja usein sadonkorjuu on mennyt päällekkäin. Toivotaan, että jatkossa onnistuu, Olli-Pekka sanoo.
Ohran lisäksi tilan siemenperunaviljelystä tauolla olevilla peltolohkoilla kasvatetaan retikkaa ja nurmea, jotka murskataan peltoon maan parantamiseksi.
Maan parantaminen onkin ollut nykyisen isännän suurimpia haasteita.
Vaikka tilan pellot ovat perustyrnäväläistä, juuri perunanviljelyyn soveltuvaa kivetöntä ja karkeaa hietamaata, on niiden ravinteikkuutta ja rakennetta parannettava jatkuvasti.
Kun tila siirtyi Olli-Pekalle vuonna 2007 edellisiltä isänniltä, Olli-Pekan isältä ja sedältä Tuomo ja Timo Turuselta, oli peltojen ravinteikkuutta kantanut usean vuosikymmenen ajan pelloille ajettu karjanlanta. Olihan tila 1970-luvulle saakka, ennen siemenperunatuotantoon siirtymistä, toiminut maidontuotannossa.
– Nyt maata joudutaan parantamaan kasvattamalla ja murskaamalla maahan välissä nurmea ja retikkaa. Käytämme myös lannoitteita, mutta eri perunalajikkeiden vaatimissa typpitasoissa on eroja, joten lannoitukset tehdään aina lohkojen tarpeen mukaan, Olli-Pekka kertoo.
Kasvinsuojeluaineita käytetään tilalla jonkin verran, mutta myös niissä on otettava kasvatettavat perunalajikkeet huomioon. Oleellista on lisäksi vesitaloudesta huolehtiminen. Siihen ratkaisuna on ollut kattava salaojitus.
– Pellot myös lanataan noin 5–10 vuoden välein rakenteen parantamiseksi ja vesitasapainon ylläpitämiseksi. Maanparannuksessa on onnistuttu, sillä nyt sama sato, joka aiemmin vaati 80 hehtaaria, saadaan 70 hehtaarilta.
Siemenperunat kasvatetaan minimukuloista tai mikrotaimista, jotka tulevat joko Suomesta tai Euroopasta Turusen tilan yhteistyökumppanien Finpomin, HZPC Kantaperunan ja Myllymäen perunan kautta.
Suomessa niihin erikoistuneet tilat kasvattavat minimukuloita. Yleensä uudet lajikkeet tulevat Euroopasta ja jos ne toimivat Suomessa, aloitetaan niiden tuotanto myös täällä. Kokeiltavat lajikkeet valitaan yhdessä yhteistyökumppanien kanssa ja hyväksi todettuja lajikkeita viljellään jopa 20 vuotta.
– Erilaisten lajikkeiden kokeilu on yksi mielenkiintoisimmista asioista tässä työssä. Kukin perunalajike vaatii omanlaisensa maan ja olosuhteet. Tietyt lajikkeet sopivat tiettyyn peltolohkoon ja vaativat tietyn viljelytekniikan, ravinteet sekä kastelun. Juuri siksi maanparannus peltolohkoittain on niin tärkeää, Olli-Pekka sanoo.
Turusen tilalla pisimpään on viljelty Asterix-lajiketta, josta on saatu hyvä ja laadukas sato. Yleisiä ja sopivia lajikkeita ovat olleet myös Annabelle ja Colomba. Viime kesänä tilalla oli viljelyssä lähes 20 lajiketta.
– Olemme viimeisen kolmen vuoden aikana kokeilleet harvinaisen paljon uusia lajikkeita. Kokeilussa on ollut muassa muun muassa Gala-, Sunita- ja Bernina-nimisiä lajikkeita, joista varsinkin Bernina vaikuttaa sopivan meille, isäntä jatkaa.
Viime vuosien kuivina kesinä haasteena on ollut perunarupi, joka on aiheuttanut Turusen tilallekin suuria satotappioita.
– Esimerkiksi viime kesä oli kuuma ja kuiva, samoin kesä 2019, jolloin perunarupea esiintyi runsaasti. Se on bakteeripohjainen tauti, jota voidaan estää kastelulla. Toisaalta yleinen maanparantaminen, tasapainoinen ja oikea lannoitus parantaa kestävyyttä rupea vastaan. Maan pH on myös haaste, johon pitäisi vielä keksiä parannuskeino. Maan happamuutta pitäisi pystyä lisäämään, Olli-Pekka miettii.
Siemenperunan laadun on säilyttävä myös varastointivaiheessa. Ihannelämpötila perunan säilyttämiseen on 3,5–3,8 astetta.
Turusen tila varastoi satonsa omaan pakkaamoon, jonka ilmanvaihto ja kosteustaso on tarkkaan säädelty. Pakkaamo on kesällä tyhjillään, joten mekaaninen ilmanvaihto riittää. Varastoitu peruna itsessään myös lämmittää.
– Energiaa meillä kuluu pakkaamokoneisiin, kuivatukseen ja ilmanvaihtoon, jotka toimivat sähköllä. Omaakin energiatuotantoa olemme miettineet, Olli-Pekka kertoo.
– Investoimme pari vuotta sitten pakkaamon koneisiin. Uusien hollantilaisten pakkauskoneiden avulla saimme pakkauskapasiteettia lisää ja itse työhön tehoa ja joustavuutta. Seuraava investointitarve olisi optinen lajittelulaite pakkaamoon, mikä vähentäisi tarvittavien työntekijöiden määrää, hän jatkaa.
Nyt tilalla työskentelee isännän lisäksi kolme vakituista ja kolme kausityöntekijää. Kaksi työntekijöistä kuuluu perheeseen: isä Tuomo ja pikkuveli Kalle Turunen. Talvella, marraskuusta maaliskuuhun, edellisen kesän sato lajitellaan koon ja laadun mukaan. Keväällä perunat lähtevät asiakkaille ja tilan väki peltotöihin.
Pakkaamolaajennuksen lisäksi tila investoi pari vuotta sitten myös traktoreiden automaattiohjaukseen. Tilalla on seitsemän traktoria, joista isommat ovat raskaammissa vetotöissä ja pienemmät esimerkiksi istutus- ja kasvinsuojelutöissä. Automaattiohjaussarjan voi siirtää siihen traktoriin, joka on käytössä.
– En vaihtaisi automaattiohjausta enää pois. Sen avulla peltoala tulee tarkasti käyttöön eikä työ ole fyysisesti niin kuormittavaa. Nyt pystyy keskittymään itse tekemisen tarkkailuun, kun ei tarvitse ohjata, Olli-Pekka kertoo.
Koneketju on tilalla sama kaikissa töissä, traktoreiden lisäksi tärkeimpiä ovat vaakatasojyrsin ja perunanistutus- ja nostokoneet.
– Koneita käytämme useita vuosia ja huollot tehdään ajallaan, jolloin ne kestävät paremmin. Huollamme koneet itse niin pitkälle kuin osaamme. Isompiin huoltoihin käytämme ammattilaisia.
Siemenperunan tuottajahinnat ovat pysyneet paikoillaan viimeiset kymmenen vuotta samanaikaisesti, kun tuotantokustannusten hinnat ovat nousseet. Nuori, mutta kokenut yrittäjä onkin välillä miettinyt koko tuotantosuunnan mielekkyyttä.
– Meillä Suomessa on perunan hinta joka paikassa edullisempi kuin Euroopassa keskimäärin, vaikka energian ja lannoitteiden hinnat ovat nousseet. Myös esimerkiksi koneiden hinnat ovat kolminkertaistuneet. Koko perunaketjuun pitäisi saada lisää rahaa, jotta tämä olisi kestävää liiketoimintaa ja tuntuisi mielekkäältä, Olli-Pekka sanoo.
– Toisaalta onhan tässä puolensakin. Uusien, yhä parempituottoisten lajikkeiden kokeilu on mielenkiintoista, hän jatkaa.
Haasteita riittää, mutta vastuuta on vähitellen siirtymässä myös Olli-Pekan pikkuveljelle Kallelle, joka tulee jatkossa jakamaan myös yrittäjyyttä. Perheen yhteistyö sujuu hyvin ja tukea löytyy tarvittaessa.