Puumalan Hurissalosta löytyy maatalouslomittaja, jolta sujuvat työt ja tanssi. Mira Tukiaisen iloisesta elämänasenteesta saavat osansa niin eläimet kuin asiakkaat.
Maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela etsintäkuulutti talvella Loistolomittajia. Maatalousyrittäjät ja muut lomittajien kanssa tekemisissä olevat saivat ehdottaa Loistolomittajaksi henkilöä, jonka kanssa työt sujuvat hyvin. Maatalouslomittaja Mira Tukiainen Kaakkois-Suomen Lomituspalveluista oli yksi neljästä palkitusta.
Palkitsemisesityksessä Tukiaista kuvaillaan seuraavasti: ”Mira on moniosaaja, joka reagoi nopeasti myös ongelmatilanteisiin, kuten eläinten terveydentilan muutoksiin. Hän on erittäin ammattitaitoinen ja joustava tehotyttö, johon voi luottaa sataprosenttisesti niin eläinten kuin koneiden kanssa”.
Pellervon Eläin-lehti lähti selvittämään, millainen superlomittaja Puumalasta löytyy.
Sovimme treffit Mira Tukiaisen kanssa Heikki Häkkisen omistamalle Jukaraisen lypsykarjatilalle kauniiseen Hurissalon saareen. Tukiainen sai kipinän eläinten parissa työskentelyyn juuri täältä.
– Heikki on enoni ja vietin täällä paljon aikaa lapsuudessani. Kotini oli silloin, ja on edelleen, muutaman kilometrin päässä tästä. Lomitin Heikin tilalla jo yläkouluaikana. Lisäksi kävin esittelemässä tilan vasikoita Junior Handler -kilpailuissa. Tykkäsin eläimistä, ja oman alan valinta olikin helppoa, Tukiainen kertoo hymyillen.
Tukiainen opiskeli maatalouden perustutkinnon Otavan maatalousoppilaitoksessa Mikkelissä ja siirtyi sieltä lomittajaksi. Lomittajan töitä 27-vuotias Tukiainen on tehnyt kahdeksan vuotta.
– Lomitan maito- ja lihakarjatiloilla Puumalassa, Ristiinassa ja Mikkelissä. Kauimmaiselle tilalle on matkaa vajaat neljäkymmentä kilometriä.
Tukiainen kertoo olevansa toiveammatissaan, ja sen aistii hänen puheistaan.
– Olen joskus miettinyt, mitä muuta voisin tehdä. En ole keksinyt yhtään parempaa ammattia.
Tukiaisen valintaa Loistolomittajaksi ehdotti useampi maatalousyrittäjä. Jukaraisen tilalla karjahoitajana työskentelevän Eevi Piilin perustelut valittiin kunniakirjatekstin pohjaksi. Nuorilla, eläinrakkailla naisilla työt ja ajatukset sopivat hyvin yhteen.
– Mira on ollut miun esikuva. Olemme tutustuneet tällä tilalla, kun olin kymmenvuotias ja kävin täällä leikkimässä perheen lasten kanssa. Mira kävi täällä silloin lomittamassa. Osittain Miran ansiosta minäkin lähdin opiskelemaan eläintenhoitoa, 20-vuotias Piili kertoo.
Energiset naiset tekevät Jukaraisen 70 lehmän navetan töitä usein yhdessä, ja hommat sujuvat mallikkaasti.
– Mirassa on parasta se, että hän hoitaa eläimiä kuin omiaan ja on erittäin ammattitaitoinen. Miralta opin koko ajan uutta. Jos Mira ei tiedä jotakin asiaa, hän kyllä ottaa selvää, eikä mitään jää sen takia tekemättä.
– Ja ihmisenä Mira on ihan paras. Hän tulee kaikkien kanssa toimeen, Piili vakuuttaa.
Nuorten naisten puheista ja iloisista ilmeistä paistaa, että molemmat ovat eläinten kanssa työskennellessään omalla alallaan.
Lomittajan työn parhaiksi puoliksi Mira Tukiainen nimeää monipuolisuuden ja eläinten kanssa työskentelyn. Hän tulee hyvin juttuun myös yrittäjien kanssa.
– Yrittäjät ovat täällä tosi mukavia. Heidän kanssaan on kiva vaihtaa kuulumisia. Monenlaista saa tietysti kuulla ja olla joskus olkapäänä henkilökohtaisissa asioissa, mutta se kuuluu tähän työhön. Kun voin olla avuksi, mielelläni olen. Vaihdamme yrittäjien kanssa ajatuksia myös siitä, kuinka työt kannattaisi tehdä. Opimme toisiltamme puolin ja toisin.
Viljelijöiden jaksaminen huolettaa joskus Tukiaista.
– Maidon hinta saisi olla hieman parempi, ja ihmisten pitäisi arvostaa enemmän suomalaista ruokaa eikä syyllistää maataloutta ympäristöasioissa. Olen todella ylpeä siitä, että saan työskennellä suomalaisessa ruokaketjussa.
Tällä hetkellä Tukiaisen tilaringissä on kaksi lypsyrobottitilaa, Jukaraisen tila on niistä toinen. Tukiainen kertoo työskentelyn olevan yhtä mukavaa robotti- ja parsilypsytiloilla.
Lomittajan työstä Tukiainen ei löydä montaakaan huonoa puolta. Pienen tivaamisen jälkeen jotain sentään löytyy.
– Palkka voisi olla hieman parempi, kun työ on kuitenkin vastuullista. Työajat ovat totta kai epäsäännölliset ja jakautuvat päivittäin kahteen jaksoon. Työmatkoja saattaa päivittäin kertyä jopa 140 kilometriä. Omaan elämäntilanteeseeni lomittajan työ sopii kuitenkin hyvin.
Maatalouslomitusta hallinnoivien paikallisyksiköiden suurentuminen ei näy päivittäisessä työssä. Tämän vuoden alussa työnantaja vaihtui Mikkelin paikallisyksiköstä Kaakkois-Suomen Lomituspalveluiksi, kun mukaan liittyi muutama kunta Etelä-Karjalan puolelta.
– Jossain vaiheessa työmatkat varmaan pitenevät. Siltä ei voi välttyä, kun kotieläintilojen määrä joka tapauksessa vähenee.
Millaisia toiveita Tukiainen esittäisi maatalousyrittäjille, jotta lomittajan työt sujuisivat hyvin myös uusilla tiloilla?
– Olisi tärkeää, että opastuspäivänä oikeasti perehdytettäisiin tilan töihin eikä lomittajaa laitettaisi heti työskentelemään yksin. Olisi myös hyvä, jos työohjeet olisi koottu selkeästi kansioon, Tukiainen toivoo.
Eläimet täyttävät myös Mira Tukiaisen vapaa-aikaa.
– Minulla on kissa, kaksi koiraa, kanoja ja riikinkukkoja. Päivätauoilla hoidankin omia eläimiäni.
Yksin asuvan naisen vapaa-aika kuulostaa liikunnalliselta ja muutenkin vauhdikkaalta.
– Käyn mielelläni lavatansseissa. Siellä tapaa ystäviä ja uusiakin ihmisiä. Parketille päästessä unohtuu kaikki muu. Lisäksi liikun paljon muutenkin. Siten jaksaa tehdä paremmin töitäkin.
Lavojen uudet muotitanssitkin taitava Tukiainen kertoo, että on mennyt useammankin kerran tanssireissusta suoraan aamunavetalle.
– Silloin on vielä niin tanssin huumassa, että työtkin sujuvat kuin tanssi, Tukiainen nauraa.
Myös metsästys kuuluu Tukiaisen syksyisiin harrastuksiin. Harrastuslistan kuultuaan ei tarvitse enää ihmetellä, että superlomittajan työt sujuvat ripeästi. Tukiainen kannustaa muitakin lähtemään syksyllä patikoimaan metsään ja ihailemaan kaunista luontoa.
Saimaan sineä katsellessani jään ihmettelemään, miksi mielenkiintoisen ja palkitsevan lomitustyön tekijöistä on Suomessa pulaa. Miran ja Eevin kaltaisia, iloisia ja positiivisia eläinhoitotyön lähettiläitä tarvittaisiin selvästikin lisää.
Työterveyshuollon tilakäynnit eivät ole tarkastuksia vaan terveyden ja työssä jaksamisen palvelemista. Vain reilu neljäsosa maatalousyrittäjistä on liittynyt työterveyspalveluiden piiriin. Työterveyshoitaja Päivi Eskola kävi Lilli Karolan ja Samuli Pyhtiän tilalla Sysmässä.
Maatalouslomittajan työssä on turmanloukkuja, jotka voi välttää usein pienilläkin muutoksilla. Turvallisissa puitteissa lomitus sujuu ketterästi ja yritystoiminta rullaa jouhevasti.
Suomalaiseen selkärankaan on iskostettu varautuminen. Edellisten sukupolvien perintönä on oppi, että aina pitää olla varautunut pahimpaan. Suuret ikäluokat ovat hamstranneet marjoja pakastimeen, perunansiemeniä kellarin täydeltä ja ylivuotista rehua karjalle. Pahan päivän varalle ovat suomalaisia opettaneet niin pitkä talvi, nälkävuodet, sota-aika kuin myös 90-luvun lama. Huoltovarmuus on noussut muotisanaksi helmikuun 2022 jälkeen. Paljon on puhuttu niin
Meillä on rakennettu jotakin lähes koko sen ajan, kun olemme tilallisina olleet. Ensin korjasimme tilan entisiä navettoja. Seuraavaksi rakensimme lähiruokatoimintojemme päärakennuksen, jonka ydin on teurastamo ja lihanjalostamo. Sitten teimme kolme suurta pihattorakennusta, ja nyt biokaasulaitoksen rakentaminen on loppusuoralla. Monenlaista haastetta, suunnitelmien muutosta ja rahoituspäätöksen odottelua on mahtunut matkaan, mutta valmista on aina syntynyt. Tilaajille Maatilan
DeLaval Plus Käyttäytymisanalyysiä hyödyntää jo 60 000 lehmää 25 maassa. Karjansaaren tilalla järjestelmä on ollut käytössä kahden vuoden ajan, ja se on osoittautunut erittäin hyväksi avuksi karjanhoidossa ja eläinten terveyden seurannassa. Yksi esimerkki tästä on eläinlääkärikäyntien selvä väheneminen.
Kulunut kevät havahdutti suomalaisen kuluttajan uuteen ilmiöön, jossa kaupasta ei aina saa edes sitä kaikkien arkiruokien suosikkia eli jauhelihaa. Samaan aikaan kotimaamme nautamarkkina tuntui heräävän ensimmäistä kertaa vuosiin oikeaan keskusteluun maataloutemme tilanteesta. Suoramyynnistä tuli muutamassa viikossa trendikästä ja somekanavat täyttyivät uusista tiloista, jotka päättivät aloittaa lihan suoramyynnin. Onko tämä nyt se ratkaisu kannattavuuteen, saada kuluttajat
Keskeiset naudan vastustuskykyyn vaikuttavat tekijät ovat ruokinta, stressi ja tautipaine. Taudinaiheuttajien torjunta ja ennaltaehkäisy on tärkeää. Hyvä hygienia ja toimiva tautisulku estävät bakteerien, virusten ja loisten leviämistä karjaan ja karjassa.
Muhoslainen Karho-ojan karjatila myy verkkokaupan kautta luomulihaa suoraan kuluttajille. Markkinointia ei ole tarvittu. Pakastettujen tuotteiden jakelu hoidetaan helposti, joko suoraan tilalta tiettyinä päivinä tai REKO-renkaan kautta.
Iiläisellä Valtteri Pakosella oli voimakas halu ja innostus isännäksi. Häntä kuunneltiin ja vuonna 2021 tehtiin sukupolvenvaihdos. Isä Ilkka Pakonen toimii nyt Vaaralainen Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja avasi vappuna Olhavan Paussi kahvila-ravintolan.
Luonnonmukaisesti viljelevän ja karjaa kasvattavan tulee olla taitava ja valveutunut; tuotantotapa sopii osaaville ja ammattitaitoisille, siten erilaisten haasteiden ratkaiseminen sujuu sutjakasti. Myös joustavuutta ja avarakatseisuutta luomutuottajalta vaaditaan. Luomussa on omat haasteensa. Kotieläintuottajilla on muistissaan eläinten seleeninsaannin selvittely. Piileskelevä hivenaineen puute aiheutti karjoissa terveysongelmia. Haaste taklattiin, kun asia tiedostettiin, rehut analysoitiin, ja ruokintaan lisättiin luomutuotannossa sallittua
