Maatilan Pellervo

02.01.2014

Tavoitteena omavarainen tila

Maatilat ovat isoja energiankäyttäjiä. Suurimmat energiakulut koituvat työkoneiden polttoaineista sekä viljankuivaamoiden, tuotantotilojen ja asuinrakennusten lämmityksestä. Kuluissa voidaan säästää, mutta mikseivät tilat voisi yhtä hyvin olla paikallisia energiantuottajia?

Jaa artikkeli

• Kopioi linkki
• Lähetä sähköposti
• Jaa Facebookissa
• Share on X

• Teksti ja kuva Vesa Jääskeläinen

Öljyn ja sähkön jatkuvasti kallistuvat hinnat saavat aina niskavillat pystyyn. Jos tuottajahinnat seuraisivat edes jotenkin energiakustannusten nousua, niin asialle ei puitaisi nyrkkiä kuten ennen, mutta kun ei. Marinat eivät auta. Olemme tottuneet maksamaan kaikesta.

Toisinkin voisi olla, huomauttaa iisalmelaisen Itikan tilan isäntä Antti Sarvela. Hän pyörittää 200 peltohehtaarin ja 350 metsähehtaarin lisäksi piensiementen kauppakunnostukseen erikoistunutta Savon Siemen -pakkaamoa.

Kauniin Poroveden rantamilla sijaitsevan tilan ympäristöön on kiinnitetty erityistä huomiota ja se on aikanaan vuosien varrella johtanut myös useisiin ideoihin energiansäästöstä ja omavaraisuudesta.

”Meillä heräsi kysymys, miksei tästä voi kehittää bisnestä. Maatilat voisivat olla paljon riippumattomampia ostoenergiasta. Meillä on valtavasti puu- ja turvereserviä muiden energialähteiden lisäksi, mutta emme kuitenkaan hyödynnä niitä riittävästi”, Antti Sarvela lataa.

Itikan maatila toimii tässä hyvänä esimerkkinä; tilalla valmistetaan biodieseliä, hyödynnetään tuulivoimaa ja maalämpöä, joilla voidaan kattaa suurin osa tarvittavasta lämmöstä ja sähköstä.

Ja kuin pisteenä iin päälle tila on ollut mukana kehittämässä E-farm-sovellusta, jolla maatilat voivat laskea kullekin tilalle parhaiten soveltuvat energian tuotantomuodot.

Ostoenergialle stoppia

Energiankäyttö muodostaa ison kustannuserän maatilojen taloudessa. Toiminta pyörii pitkälti tuontienergian varassa, sillä traktorit ja kuivurit vaativat käyttövoimakseen dieseliä ja polttoöljyä.

Työkoneiden käyttö ja lämmitys vievät tuhansia euroja vuosittain ja niistä on vaikea säästää.

Antti Sarvela huomauttaa, että Suomessa kulutetaan tuontipolttoaineita noin 11 miljardin euron arvosta vuosittain. Summa on reilusti yli kaksi kertaa suurempi kuin vuotuiset ravintokustannukset, joista vain vajaa kolmannes ostetaan ulkoa.

”Maatilat ovat isoja energiankäyttäjiä ja rahavirrat ohjautuvat yleensä muutamien suuryhtiöiden kautta ulkomaille. Tämä kehitys pitäisi voida kääntää päälaelleen. Keskitetyn ja herkästi haavoittuvaisen energiantuotannon sijasta voisimme käyttää hajautettua tuotantoa, jossa maatilat voisivat tuottaa jos ei nyt kaikkea niin ainakin osan niin omasta kuin lähiympäristönsäkin tarvitsemasta energiasta. Potentiaalia siihen on, sillä meillä on valtavasti uusiutuvia energialähteitä.”

Puun ja turpeen ohella hyödynnettävissä on biopolttoaineita, biokaasua ja öljyä, tuuli- ja aurinkovoimaa sekä maalämpöä. Näillä voidaan tuottaa lämpöä ja sähköä sekä ajoneuvopolttoaineita.

Epäilevät tuomaat lyövät ensimmäiseksi takaisin vastakysymyksellä, että mitä ne sitten maksavat. Kannattaako energiantuotantoon ylipäätään investoida?

”E-farm laskentataulukoineen antaa vastauksen nimenomaan näihin kysymyksiin. Jokainen maatila ja yritys on kuitenkin erilainen ja tarpeet poikkeavat toisistaan. Ohjelman avulla eri energiamuotoja ja niiden kannattavuutta voi vertailla keskenään ja muuttujien avulla testata, mikä tuotantomuoto on soveliain. Laskelmat ovat suunniteltu tasapuolisiksi, joten siinä ei suosita eri tuotantomuotoja”, Antti Sarvela vastaa.

Internetissä omilla käyttäjätunnuksillaan avautuva ohjelma on suhteellisen helppokäyttöinen ja sen avulla voidaan laskea esimerkiksi hakelaitoksen ja biokaasureaktorin kannattavuutta laitteistoinvestointien takaisinmaksuaikoineen. Ohjelmassa on kaikkiaan kahdeksan uusiutuvaa energiamuotoa, jolloin vertailutiedoista muodostuu hyvinkin mielenkiintoisia.

E-farm pyörii Windows ja Mac-käyttöliittymissä ja se vaatii internetyhteyden lisäksi vain Java-ohjelmistoasennuksen. Maatilan Pellervon kestotilaajat voivat ottaa ohjelmiston käyttöönsä lehden takakannesta löytyvän tilaajanumeronsa avulla.

Lähes omavarainen

Antti Sarvela on ollut alusta lähtien rakentamassa E-farmia yhdessä Envitecpolis Oy:n kanssa. Ohjelmistoa on hiottu käytännön työssä Itikan tilalla jo kolmisen vuotta, ja ensimmäinen kaupallinen versio siitä valmistui viime syksynä.

Tänä päivänä Itikan tila on haluttaessa täysin riippumaton valtakunnan verkosta. Esimerkiksi Eino-myrskyn aikaan alueelta katkesivat sähköt 5–6 tunniksi, mutta varavoimajärjestelmän ansiosta eroa normaaliin ei erottanut. Ainoastaan tuulivoimalan propeli pyöri silloin innokkaimmillaan.

Tilalla on tuotettu biodieseliä vuodesta 2005 alkaen ja tuotantomäärä on 20 000–50 000 litraa esteröityä bioöljyä vuodessa. Biodieseliä tuotetaan kierrätysöljyistä, kuten ravintolarasvoista.

”Meillä on omaa öljykasvituotantoa, mutta rypsiöljyä ei kannata käyttää biodieselin raaka-aineena. Siihen se on liian arvokasta”, Sarvela kuittaa.

Biodieselistä puolet käytetään viljankuivaukseen ja puolet lämmitysenergiaksi, jota muodostuu myös sähköntuotantoon käytettävästä 58 kilowatin aggregaatista. Prosessista syntyvä glyseroli menee läheiselle biokaasulaitokselle.

”Glyseroli on erittäin hyvää raaka-ainetta biokaasureaktoriin, jossa se kiihdyttää kaasuntuotantoa, mutta täällä lähellä ei ole toistaiseksi yhtään biokaasulaitosta.”

Biodieselin ohella tilan lämmitysenergiaa tuotetaan pienehköllä 10 kilowatin tuulivoimalalla, jonka energia ohjataan maalämpöjärjestelmän ohella kiertoveden lämmitykseen. Aggregaattia käytetään sähköntuotantoon silloin, kun se on edullisinta eli tulee halvemmaksi kuin valtakunnanverkosta otettuna. Sähköä eikä lämpöä myydä tilalta sellaisenaan vaan biodieselinä ja briketteinä.

”Suuremmassa mittakaavassa joko biokaasulla tai tuulivoimalla tuotettuna sähkö olisi järkevin myyntituote, mutta valitettavasti suomalainen energiapolitiikka kehnoine syöttötariffeineen ei sitä tue”, Antti Sarvela manaa.

Sarvela sanoo, että hajautettu energiantuotanto on muualla maailmassa iso teollisuudenala.

”Suomessa ei alaa tukeva tietotaitokaan kehity, kun energiantuotanto on keskittynyt vain isoille yrityksille. Tukea pitäisi ohjata myös pienemmille laitoksille samaan tapaan kuin Saksassa, jossa syöttötariffi koskee myös pieniä energiantuottajia ja houkuttelee investoimaan eri tuotantomuotoihin.”

Vallitseva politiikka estää alan kehittymisen Suomessa ja sitä kautta myös pääsyn kehittyville vientimarkkinoille.

”Meillä pitäisi olla kuitenkin valmiudet rakentaa hajautettua tuotantoa jo kriisiaikojenkin varalta. Huoltovarmuus on tärkeää, jos markkinoilla tapahtuu jotain, joka katkaisee öljyn tai sähkön toimitukset.”

Ala on nyt muutenkin vahvassa murroksessa, sillä traktorivalmistajilla on olemassa järjestelmät tai ainakin hyvät valmiudet biodieselin ja biokaasun käyttöön. Lisäksi dieseliä ja sähköä hyödyntävät hybridijärjestelmät ovat jo pitkälle kehitettyjä autoissa, metsäkoneissa ja kaivureissa.

”Ideaalitilannehan olisi se, että meillä olisi vielä sähköauto, jonka pystyisi lataamaan aurinko- tai tuulivoimasähköllä. Päivittäisessä käytössä se olisi täysin päästötön, kun suurin osa käynneistä rajoittuu 10 kilometrin päähän kaupungille”, Antti Sarvela pohtii.

Tutustu E-farm kohteisiin ja ohjelmistoon osoitteessa www.e-farm.fi.