Viime kesän jälkeen viljelyvarmuus puhuttaa viljantuotannossa. Isoimmaksi ongelmaksi nousee kauran hometoksiinipitoisuus. Vehnien osalta valkuaispitoisuuksissa on toivomisen varaa.
Muitakin viljelyvarmuuteen liittyviä asioita on, mutta Raisioagron viljapäällikkö Minna Oravuo peräänkuuluttaa nyt toimintatapojen viilaamista viimeisen päälle.
”Viime kesä oli poikkeuksellinen, mutta harmillisen suurissa ongelmissa nyt ollaan myllyteollisuudessa.”
Raision vastaanottamista viime kesän sadon ennakkonäytteistä 36 prosenttia hylätään hometoksiinien takia. Edellisenä vuonna luku oli yhdeksän. Edellinen iso hometoksiinivuosi oli 2013, silloin hylkäysprosentti oli 20.
”Meidän tilastojemme mukaan lajike-erot ovat todella järkyttävän isot”, Oravuo toteaa.
Toinen Oravuon esiin nostama asia on vehnien valkuaispitoisuus.
”Esimerkiksi vuonna 2010 meidän vastaanottamissamme vehnissä oli keskimäärin 13,8 prosenttia valkuaista. Trendi on laskeva, viime vuoden sadossa valkuaista on 12,1 prosenttia. Mitä on tapahtunut ja miksi? Onko tämä sattumaa?” Oravuo kysyy.
Vuosien välillä on vaihtelua, mutta kun trendi näyttää valkuaispitoisuuden pienenevän, kannattaa huolestua.
”Myllyvehnän valkuaisraja on 12,0 prosenttia. Keskiarvo on sen yläpuolella, mutta 45 prosenttia näytteistä ei täytä myllyvehnän laatuvaatimuksia. Onko tämä vain Lounais-Suomen ongelma? Onko hintataso niin alhainen, että tingitään viljelytoimenpiteistä tai lannoitemääristä?”
Vuoden 2015 vehnäsato ei yksinään käynyt myllyvehnäksi. Keskimääräinen leivontalaatu oli niin heikkoa olosuhteista johtuen. Teollisuus käytti varastojaan, jotka eivät kovin pitkälle enää riitä.
”Jos valkuaistasoa ei saada nostettua tai vielä tulee huonoja vuosia, ollaan ongelmissa. On tuotteita, jotka vaativat 13,5–15 prosentin valkuaista. Jos kotimaasta ei löydy niihin sopivaa vehnää, sitä pitää tuoda. Sitä ei kuitenkaan kukaan halua, koska vehnän tuotantoa on Suomessa määrällisesti riittävästi”, Oravuo toteaa.
Sakoluvun suhteen mennään samaan suuntaan kuin valkuaisessa. Viime kesän sadossa sakoluku on luokkaa 300. Lähelle 400:n lukemia on todella vähän. Sellaisellekin viljalle olisi tarvetta.
Oravuo pohtii, johtuuko tilanne kasvukauden oloista – vai kenties lajikevalinnasta.
”Syysvehnä ei sovi myllykäyttöön yhtä hyvin kuin kevätvehnä. Viljelijät mielellään valitsevat syysvehnän. Vaikka syysvehnä on satoisa, mylläri voi käyttää puolikarkeaan vehnäjauhoon vain 10–20 prosenttia syysvehnää. Sen leivontalaatu ei riitä enempään”, Oravuo toteaa.
Kasvinviljelyyn ja broilerinkasvatukseen keskittyneellä Jartun tilalla katsotaan ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Viime kesänä tehtiin kaksi uutta avausta: siirryttiin sokerijuurikkaan viljelyssä robottiaikaan ja aloitettiin leikkokukkien kasvatus avomaalla.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Helsinkiläinen Leena Pesu etsii sopimusviljelijöitä ympäristöystävälliselle kuitupellavalle. Hän haluaa, että sitä viljeltäisiin taas Suomessa vuosikymmenien tauon jälkeen. Tiloilla Orimattilassa ja Pälkäneellä on saatu viljelystä hyviä kokemuksia, kuitupellava on hyvä lisä viljelykiertoon.
Metsänhoidollisten päätösten tekeminen ei aina ole helppoa. Suomen metsäpinta-alasta noin 60 prosenttia kuuluu 600 000 yksityismetsänomistajalle, joiden päätöksillä on iso merkitys ja kauaskantoisia seurauksia. Näiden metsänomistajien arvot ovat moninaisia; puunmyyntitulojen tai polttopuun ohella monelle tärkeitä ovat luonto-, virkistys- tai maisemalliset arvot. Oman lusikkansa metsänhoitosoppaan pyrkivät työntämään yhteiskunnan muutkin tahot, ja lainsäädäntö antaa raamit. Reunaehtoja metsänomistajan
Digitaaliset työkalut ja palvelut voivat tuntua hankalilta, mutta selkeät ohjeet ja vinkit helpottavat käyttöä. Digipakki kokoaa tiedot yhteen ja auttaa kehittämään juuri niitä digitaitoja, joista on hyötyä tilan arjessa ja liiketoiminnassa.
OatFrontiers-hanke etsii toimivia kauralajikkeita Pohjolan ääriolosuhteisiin. Hankkeessa tehtyjen viljelykokeiden perusteella aikaisia ja satoisia kauralajikkeita löytyy myös Lappiin. Pohjoisimmat kokeet ovat Norjan Tromssassa.
Työolojen parantamisesta on hyötyä kaikille maatiloilla työtään tekeville. Maayhteisö-hankkeessa selvitettiin työperäisiä vaaratekijöitä, jotka ovat yhteisiä kaikille tiloilla työskenteleville ammattiryhmille.
Ojitetut suometsät ovat joutuneet hiilipäästöhysterian silmään. Suometsätieteen professori Annamari Laurén haluaa kauhoa suometsäkeskusteluun lisää tietoa ja monipuolisuutta. Suometsät ovat mainettaan parempia ja tarjoavat myös keinoja sopeutua muuttuvaan ilmastoon.
Alkuvuosi 2025 oli metsänomistajan näkökulmasta hyvää aikaa. Puulla oli kysyntää ja hinnatkin olivat korkeita. Mutta vuoden jälkipuolisko ei sitten ollutkaan yhtä suotuisa. Isot metsäyhtiöt, "sellunkeittäjät", alkoivat kertoa menekkivaikeuksistaan. Tällä oli tietenkin välitön vaikutus puun kysyntään ja hintoihin. Kun joulukuussa rymistellyt Hannes-myrsky toi nopeasti korjattavaa ylimääräistä puuta ehkä 10 miljoonaa kuutiota, ei markkinakuva näyttänyt yhtään lohdullisemmalta.
