Viime kesän jälkeen viljelyvarmuus puhuttaa viljantuotannossa. Isoimmaksi ongelmaksi nousee kauran hometoksiinipitoisuus. Vehnien osalta valkuaispitoisuuksissa on toivomisen varaa.
Muitakin viljelyvarmuuteen liittyviä asioita on, mutta Raisioagron viljapäällikkö Minna Oravuo peräänkuuluttaa nyt toimintatapojen viilaamista viimeisen päälle.
”Viime kesä oli poikkeuksellinen, mutta harmillisen suurissa ongelmissa nyt ollaan myllyteollisuudessa.”
Raision vastaanottamista viime kesän sadon ennakkonäytteistä 36 prosenttia hylätään hometoksiinien takia. Edellisenä vuonna luku oli yhdeksän. Edellinen iso hometoksiinivuosi oli 2013, silloin hylkäysprosentti oli 20.
”Meidän tilastojemme mukaan lajike-erot ovat todella järkyttävän isot”, Oravuo toteaa.
Toinen Oravuon esiin nostama asia on vehnien valkuaispitoisuus.
”Esimerkiksi vuonna 2010 meidän vastaanottamissamme vehnissä oli keskimäärin 13,8 prosenttia valkuaista. Trendi on laskeva, viime vuoden sadossa valkuaista on 12,1 prosenttia. Mitä on tapahtunut ja miksi? Onko tämä sattumaa?” Oravuo kysyy.
Vuosien välillä on vaihtelua, mutta kun trendi näyttää valkuaispitoisuuden pienenevän, kannattaa huolestua.
”Myllyvehnän valkuaisraja on 12,0 prosenttia. Keskiarvo on sen yläpuolella, mutta 45 prosenttia näytteistä ei täytä myllyvehnän laatuvaatimuksia. Onko tämä vain Lounais-Suomen ongelma? Onko hintataso niin alhainen, että tingitään viljelytoimenpiteistä tai lannoitemääristä?”
Vuoden 2015 vehnäsato ei yksinään käynyt myllyvehnäksi. Keskimääräinen leivontalaatu oli niin heikkoa olosuhteista johtuen. Teollisuus käytti varastojaan, jotka eivät kovin pitkälle enää riitä.
”Jos valkuaistasoa ei saada nostettua tai vielä tulee huonoja vuosia, ollaan ongelmissa. On tuotteita, jotka vaativat 13,5–15 prosentin valkuaista. Jos kotimaasta ei löydy niihin sopivaa vehnää, sitä pitää tuoda. Sitä ei kuitenkaan kukaan halua, koska vehnän tuotantoa on Suomessa määrällisesti riittävästi”, Oravuo toteaa.
Sakoluvun suhteen mennään samaan suuntaan kuin valkuaisessa. Viime kesän sadossa sakoluku on luokkaa 300. Lähelle 400:n lukemia on todella vähän. Sellaisellekin viljalle olisi tarvetta.
Oravuo pohtii, johtuuko tilanne kasvukauden oloista – vai kenties lajikevalinnasta.
”Syysvehnä ei sovi myllykäyttöön yhtä hyvin kuin kevätvehnä. Viljelijät mielellään valitsevat syysvehnän. Vaikka syysvehnä on satoisa, mylläri voi käyttää puolikarkeaan vehnäjauhoon vain 10–20 prosenttia syysvehnää. Sen leivontalaatu ei riitä enempään”, Oravuo toteaa.
Viljaa on tänä vuonna tavallista vähemmän, mutta Lantmännen Agro piristää Suomen viljakauppaa uudentyyppisillä sopimuksilla. Mielenkiintoisimmissa vaihtoehdoissa lopullisen hinnan voi kiinnittää myöhemmin, mutta käteen saa heti 100 euroa tonnilta.
Härkäpapusäilörehu on varteenotettava vaihtoehto lypsylehmien ruokintaan. Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan se maistuu lehmille hyvin ja jopa lisää maitotuotosta.
Oman tilan herneseosvilja on peruskivi ilmajokisen Noppa-Perälän luomumaitotilan väkirehuseoksessa. Myös rypsi tulee omilta pelloilta, ja apilat sitovat typpeä säilörehunurmien kasvuvoimaksi.
Oma rehustus on ratkaisevassa asemassa kananmunien tuotannossa Paunolan munitustilalla Juvalla. Ruokinta vaikuttaa munien makuun ja vaahtoutuvuuteen, jotka ovat tärkeitä leivonnassa. Tuoreus antaa viime silauksen, söipä munat missä muodossa hyvänsä.