Onnistuneesta peruskuivatuksen parantamisesta on niin paljon iloa, että peltojen vesitalous pitäisi ottaa osaksi viljelysuunnitelmaa, sanoo suunnittelija Mikko Ortamala ProAgriasta.
Osana viljelysuunnittelua peltojen peruskuivatus saisi sille kuuluvan arvon.
”Peruskunnostus on kaiken A ja O. Jos maa on täynnä vettä, mitään ei kannata tehdä”, Mikko Ortamala sanoo.
Hän oli mukana Loviisanjoella Hardombäckenin valuma-alueella tehdyssä valuma-alueen kunnostuksessa. ”Se oli osa kansainvälistä Nutrinflow-hanketta, jonka tavoitteena on lisätä luonnonvarojen kestävää käyttöä. Hardombäckenissä 60–80 hehtaaria kärsi kosteusongelmista ympäri vuoden, ei vain kevättulvien aikaan.”
Ongelmia tuli toimimattomasta perus- ja paikalliskuivatuksesta, eroosiosta, kiintoainekuormituksesta sekä maan painumisesta ja tiivistymisestä. Toimimaton kuivatus ja huono maan rakenne aiheuttivat satotappioita. Alueelta tuleva kuormitus lisäsi merkittävästi myös Loviisanjoen ravinne- ja kiintoainekuormitusta.
Alueella jokainen oli omalta kohdaltaan yrittänyt kohentaa tilannetta huonolla tuloksella.
”Alueella oli kattilanpohjia. Yläjuoksulla valtaojan vesipinta ja pellon alavin kohta olivat samalla tasolla. Kuivavara ei enää riittänyt”, Ortamala sanoo.
Uusissa suunnitelmissa valtaojan kuivavaraksi suunnitellaan yleensä metri, vähintään 80 senttiä.
Kun vesi keväällä laski, ojista näki, miten lietettä oli kertynyt. Kun uomassa ei ole vesitilavuutta, vesi menee pellolle.
Hardombäckenissä kunnostus tehtiin vaiheittain. Niin säästettiin aikaa ja rahaa.
”Moni ojitusyhteisö on uinuva. Se pitää ensin herättää ja saada osakkaat mukaan. Kaikki suunnittelu alkaa tavoitteiden kartoittamisesta. Oli ongelma mikä tahansa, yhdessä keskustelemalla etsitään tavoitteet”, Ortamala korostaa.
Sitten voi jatkaa alustavaan maastoselvitykseen ja mittauksiin, joilla selvitetään mahdollisuudet erilaisten toimenpiteiden toteuttamiselle. Yhdessä valittujen toimenpiteiden pohjalta tehdään varsinaiset tarkat rakennesuunnitelmat ja kustannusarviot, pyydetään urakkatarjoukset ja viranomaisselvitykset.
Hardombäckenissä päädyttiin 103 000 euron urakkaan; sillä puhdistusperattiin lähes kymmenen kilometriä ojaa, asennettiin kolme uutta rumpua, huuhdeltiin kaksi ja laskettiin yhden rummun tasoa. Valtaojaa putkitettiin 658 metriä, tehtiin 400 metriä tulvatasannetta, kaksi pohjapatoa, kaksi säätelypatoa, kolme isoa laskeutusallasta sekä 240 metriä suoja-aluetta alajuoksulle.
”Kunnostustoimet mietitään aina tapauskohtaisesti. Jokainen valuma-alue on yksilöllinen – yleistäminen ei ole järkevää, sillä samoja toimintatapoja ei voi toteuttaa joka paikassa”, Ortamala sanoo.
Valtaojien kunnostuksen jälkeen voi miettiä paikalliskuivatuksen tarvetta.
Hardombäckenissä iso projekti on tuonut konkreettista hyötyä. Kunnostuksen jälkeen itäminen ja kasvusto on ollut maanomistajien mielestä monin paikoin tasaisempaa. Märkänä syksynä 2017 syystulvat pysyivät kurissa, eikä vesi noussut ojauomasta pellolle koko kunnostusalueella.
”Toimiva peruskuivatus mahdollistaa maan rakenteen paranemisen ja paikalliskuivatuksen kunnostamistoimet. Hardombäckenissä pahimpien ongelmakohteiden kunnostamista jatketaan edelleen”, Ortamala kertoo.
Salaojien pitäisi olla 100–120 sentin syvyydessä. Jos ne löytyvät 70 sentistä, kuivavara ei riitä. Toinen selvitettävä asia on kaivojen kunto ja laskuaukkojen etsiminen ja merkkaaminen.
Koska ojien pohjalle sedimentoitunut kiintoaine ei enää huuhtoudu eteenpäin, Loviisanjokeen kohdistuva kiintoainekuormitus on vähentynyt.
Yksi merkittävä etu on Loviisan ja Lapinjärven välisen tien turvallinen käyttö. Pahimpina keväinä se on ollut vaarassa jäädä kokonaan veden alle.
Viime kasvukauden lämpösummat olivat Suomessa ennätyksellisen korkeat. Sateiden ajoittuminen ratkaisi viljelyn onnistumisen. Neljä viljelijää eri puolilta Suomea kertovat, kuinka heidän tilallaan sujui kasvukausi 2024.
Vanhoja pyöränjälkiä ei kannata kuluttaa, vaan kulkea kehityksen polulla. Vain siten voi parantaa viljelyn kannattavuutta ja satotasoja. Matias Rönnqvist on löytänyt omaehtoisten kokeilujen kautta omille pelloille parhaat viljelymenetelmät. Hän testaa tilallaan Vaasassa tavallisesta poikkeavaa lannoitusta kuminalle ja korianterin syyskylvöä.
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Viljelyaineistojen tarkastelussa herne ja härkäpapu viljan esikasvina vaikuttivat positiivisesti viljan hehtaarisatoon. ProAgrian lohkotietopankista kootun tiedon valossa yksivuotisia palkokasveja kannattaa hyödyntää viljelykierrossa.
