Onnistuneesta peruskuivatuksen parantamisesta on niin paljon iloa, että peltojen vesitalous pitäisi ottaa osaksi viljelysuunnitelmaa, sanoo suunnittelija Mikko Ortamala ProAgriasta.
Osana viljelysuunnittelua peltojen peruskuivatus saisi sille kuuluvan arvon.
”Peruskunnostus on kaiken A ja O. Jos maa on täynnä vettä, mitään ei kannata tehdä”, Mikko Ortamala sanoo.
Hän oli mukana Loviisanjoella Hardombäckenin valuma-alueella tehdyssä valuma-alueen kunnostuksessa. ”Se oli osa kansainvälistä Nutrinflow-hanketta, jonka tavoitteena on lisätä luonnonvarojen kestävää käyttöä. Hardombäckenissä 60–80 hehtaaria kärsi kosteusongelmista ympäri vuoden, ei vain kevättulvien aikaan.”
Ongelmia tuli toimimattomasta perus- ja paikalliskuivatuksesta, eroosiosta, kiintoainekuormituksesta sekä maan painumisesta ja tiivistymisestä. Toimimaton kuivatus ja huono maan rakenne aiheuttivat satotappioita. Alueelta tuleva kuormitus lisäsi merkittävästi myös Loviisanjoen ravinne- ja kiintoainekuormitusta.
Alueella jokainen oli omalta kohdaltaan yrittänyt kohentaa tilannetta huonolla tuloksella.
”Alueella oli kattilanpohjia. Yläjuoksulla valtaojan vesipinta ja pellon alavin kohta olivat samalla tasolla. Kuivavara ei enää riittänyt”, Ortamala sanoo.
Uusissa suunnitelmissa valtaojan kuivavaraksi suunnitellaan yleensä metri, vähintään 80 senttiä.
Kun vesi keväällä laski, ojista näki, miten lietettä oli kertynyt. Kun uomassa ei ole vesitilavuutta, vesi menee pellolle.
Hardombäckenissä kunnostus tehtiin vaiheittain. Niin säästettiin aikaa ja rahaa.
”Moni ojitusyhteisö on uinuva. Se pitää ensin herättää ja saada osakkaat mukaan. Kaikki suunnittelu alkaa tavoitteiden kartoittamisesta. Oli ongelma mikä tahansa, yhdessä keskustelemalla etsitään tavoitteet”, Ortamala korostaa.
Sitten voi jatkaa alustavaan maastoselvitykseen ja mittauksiin, joilla selvitetään mahdollisuudet erilaisten toimenpiteiden toteuttamiselle. Yhdessä valittujen toimenpiteiden pohjalta tehdään varsinaiset tarkat rakennesuunnitelmat ja kustannusarviot, pyydetään urakkatarjoukset ja viranomaisselvitykset.
Hardombäckenissä päädyttiin 103 000 euron urakkaan; sillä puhdistusperattiin lähes kymmenen kilometriä ojaa, asennettiin kolme uutta rumpua, huuhdeltiin kaksi ja laskettiin yhden rummun tasoa. Valtaojaa putkitettiin 658 metriä, tehtiin 400 metriä tulvatasannetta, kaksi pohjapatoa, kaksi säätelypatoa, kolme isoa laskeutusallasta sekä 240 metriä suoja-aluetta alajuoksulle.
”Kunnostustoimet mietitään aina tapauskohtaisesti. Jokainen valuma-alue on yksilöllinen – yleistäminen ei ole järkevää, sillä samoja toimintatapoja ei voi toteuttaa joka paikassa”, Ortamala sanoo.
Valtaojien kunnostuksen jälkeen voi miettiä paikalliskuivatuksen tarvetta.
Hardombäckenissä iso projekti on tuonut konkreettista hyötyä. Kunnostuksen jälkeen itäminen ja kasvusto on ollut maanomistajien mielestä monin paikoin tasaisempaa. Märkänä syksynä 2017 syystulvat pysyivät kurissa, eikä vesi noussut ojauomasta pellolle koko kunnostusalueella.
”Toimiva peruskuivatus mahdollistaa maan rakenteen paranemisen ja paikalliskuivatuksen kunnostamistoimet. Hardombäckenissä pahimpien ongelmakohteiden kunnostamista jatketaan edelleen”, Ortamala kertoo.
Salaojien pitäisi olla 100–120 sentin syvyydessä. Jos ne löytyvät 70 sentistä, kuivavara ei riitä. Toinen selvitettävä asia on kaivojen kunto ja laskuaukkojen etsiminen ja merkkaaminen.
Koska ojien pohjalle sedimentoitunut kiintoaine ei enää huuhtoudu eteenpäin, Loviisanjokeen kohdistuva kiintoainekuormitus on vähentynyt.
Yksi merkittävä etu on Loviisan ja Lapinjärven välisen tien turvallinen käyttö. Pahimpina keväinä se on ollut vaarassa jäädä kokonaan veden alle.
Kasvinviljelyyn ja broilerinkasvatukseen keskittyneellä Jartun tilalla katsotaan ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Viime kesänä tehtiin kaksi uutta avausta: siirryttiin sokerijuurikkaan viljelyssä robottiaikaan ja aloitettiin leikkokukkien kasvatus avomaalla.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Helsinkiläinen Leena Pesu etsii sopimusviljelijöitä ympäristöystävälliselle kuitupellavalle. Hän haluaa, että sitä viljeltäisiin taas Suomessa vuosikymmenien tauon jälkeen. Tiloilla Orimattilassa ja Pälkäneellä on saatu viljelystä hyviä kokemuksia, kuitupellava on hyvä lisä viljelykiertoon.
Biohiiltä valmistetaan retortilla, joka kuivatislaa puubiomassaa. Pienehkö panosretortti sopii jo maatilakäyttöön, puulajista ja vuodenajasta riippumatta. Biohiilelle ennustetaan kysyntää terästeollisuudessa ja maataloudessa, nyt jo käyttöä on viherrakentamisessa ja kasvualustoissa.
Avomaankurkku on Vainion perhetilan lippulaivatuote. Suurin osa satojen tonnien sadosta lähtee tuoreena kuluttajille eri puolille Suomea, mutta tilalla valmistetaan myös suolakurkkuja perinteisin menetelmin. Veljesten suolakurkut -tuotemerkki on valloittanut paikkansa kauppojen hyllyillä.
Helsingin yliopiston maatalousteknologian emeritusprofessori Jukka Ahokas on seurannut aitiopaikalta, miten koneet, automaatio ja robotiikka ovat muuttaneet suomalaisen maatalouden – työn, investoinnit ja koko tilojen arjen.
Suomessa on paljon pieniä viljankuivureita, jotka eivät kuitenkaan vastaa kasvaneiden tilojen tarpeisiin. Uutta hankittaessa pitää miettiä ainakin kokoa, lämmönlähdettä, olemassaolevia rakenteita ja pölynhallintaa. Kokemuksia kolmesta erityyppisestä kuivuriratkaisusta.
Metsän omistamiselle on monta muotoa. Osakeyhtiömuotoinen omistus tarjoaa metsänomistajalle joitain etuja, ja usein sitä harkitaan verotuksellisista syistä. Metsävähennystä ei voi hyödyntää oy-metsässä.
KoneAgria-näyttelyssä 9. lokakuuta 2025 Agri-INNO-palkinnon pokannut Avant Tecno Oy on ylöjärveläinen perheyritys, joka valmistaa pienkuormaajia muun muassa maatalouden ja kiinteistönhuollon käyttöön. Vuodesta 1991 kansainväliseksi toimijaksi kasvaneen yrityksen perustaja Risto Käkelä on alkujaan ponnistanut yrityksen johtoon maitotilalta Kurikasta. − Keskittyminen tiettyihin asioihin, hyvät tuoteideat ja työn tekeminen tosissaan – ne ovat olleet yrityksen kasvun ja menestyksen
