Iso joukko nuoria aikuisia haaveilee asumisesta maaseudulla. Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan vetovoimaa on etenkin kaupunkien läheisellä maaseudulla, mutta myös syrjäseudut kiinnostavat.
Maaseudun tulevaisuus on toiveikas, jos nuorten aikuisten asuinhaaveet konkretisoituvat. Viime vuonna tehty kysely viittaa siihen, että maaseutu kiinnostaa myös kaupungeissa asuvaa nuorisoa.
EU:n rahoittamassa Ruralization-hankkeessa kysyttiin 18–30-vuotiailta nuorilta aikuisilta, missä he toivovat asuvansa 15 vuoden kuluttua. Suomen lisäksi kysely tehtiin yhdeksässä EU-maassa. Vastaajat saivat valita toiveasuinpaikaksi kaupungin ydinkeskustan, sen lähialueen tai lähiön, tai kaupunkia lähellä olevan maaseudun, maaseutukylän tai harvaan asutun maaseudun.
Merkittävä osa suomalaisvastaajista toivoi asuvansa tulevaisuudessa kaupunkien läheisellä maaseudulla, eli noin 20–30 kilometrin etäisyydellä kaupungista. Myös harvaan asuttu maaseutu kiinnosti monia.
Ruralization-hanketta toteuttaa Suomessa Turun yliopisto. Projektitutkija Pertti Ruuska korostaa, että aineiston vinouden takia tuloksia ei voi yleistää, ennen kuin ne on painotettu väestöjakauman mukaan. Painotetut tulokset valmistuvat kesällä.
”Vastauksista kuitenkin näkyy sekä Suomessa että muualla Euroopassa sama suuntaus: kaupunkien läheisen maaseudun asema vahvistuu asumistoiveissa”, hän taustoittaa.
Suomessa kysely kohdennettiin Pirkanmaalle ja Pohjois-Karjalaan, ja vastauksia saatiin noin 530. Kaiken kaikkiaan hankkeen kyselyyn vastasi noin 2 200 eurooppalaisnuorta.
Rohkaiseva tulos
Tutkimusjohtaja Tuomas Kuhmonen Turun yliopistosta toteaa, että kyselyn tulokset Suomessa ja muissa EU-maissa ovat hämmentävän samanlaisia. Isoin ero löytyi kylien vetovoimasta: Suomessa vain pieni joukko vastaajista nimesi ne toiveasuinpaikakseen, kun muissa EU-maissa kylät koettiin selvästi houkuttelevampina.
Kuhmonen pitää kyselyn tuloksia rohkaisevina maaseudun kehittämisen näkökulmasta.
”Maaseudulla on potentiaalia, sillä se kiinnostaa asuinalueena nuoria aikuisia. Eri maaseututyyppejä ei kuitenkaan pidä niputtaa yhteen, sillä niistä kiinnostuneilla on selvästi omanlaisensa profiilit. Kaikista maaseutualueista unelmoivia nuoria kuitenkin löytyy”, hän tiivistää.
Pertti Ruuska toteaa, että vastaajien ikä näkyy vastauksissa siten, että 18–24-vuotiaat haaveilivat enemmän kaupunkiasumisesta, ja 25–30-vuotiailla toiveet suuntautuivat maaseudulle.
”Tämä on aika luonnollista, sillä nuoremmat ovat vielä kiinni opinnoissa tai työura on vasta alussa. Vanhemmilla voi olla jo perhettä ja elämää suunnitellaan pidemmälle”, hän tulkitsee.
Luontoon, luontoon
Asuinhaaveiden lisäksi nuorilta kyseltiin näkemyksiä toiveammatista, yrittäjyydestä sekä harrastuksista ja muista elämäntapaan liittyvistä asioista. Maaseudusta haaveilevien vastauksissa korostui halu asua lähellä luontoa, kaupunkiin halajavilla painottui enemmän ura, palkkatyö ja kansainvälisyys.
Kaupunkien läheinen maaseutu vetoaa etenkin eläinten ystäviin; vastauksissa mainittiin usein koira- ja hevosharrastukset. Myös puutarhaihmisiä löytyi tästä joukosta paljon. Oma rauha arvostetaan korkealle.
”Luulin, että tämä olisi hyvin suomalainen juttu, mutta se tuli ilmi myös muiden eurooppalaisten toiveissa”, Kuhmonen huomauttaa.
Harvaan asutun maaseudun vetovoima nojaa vielä vahvemmin luontoon sekä ulkotöiden ja riippumattomuuden arvostamiseen. Syrjäseuduille kaipaavien vastauksissa nousi esille perinteisen alkutuotannon lisäksi muu yrittäjyys sekä kiinnostus kulutuksen kohtuullistamiseen.
Sen sijaan kirkonkylät eivät juuri puhuttele suomalaisnuoria. Ne vetosivat eniten vastaajiin, jotka jo nyt asuvat kylätaajamissa. Heille tärkeitä asioita ovat paikallisuus ja lähiyhteisö.
Etätyö yleistyy
Kyselyyn vastanneista vain pieni osa haaveili työstä alkutuotannossa, joten muitakin elinkeinoja tarvitaan, jos maaseudulle halutaan uutta elämää. Kuhmonen arvioi, että etätyön yleistyminen lisää etenkin asiantuntijatyötä tekevien mahdollisuuksia asettua asumaan kaupunkien ulkopuolelle.
”Myös mielikuvilla on merkitystä. Yrittäjyys on selkeästi maaseudun juttu, mutta myös palkkatöitä esimerkiksi teollisuusyrityksissä olisi maalla tarjolla enemmän kuin mitä yleisesti kuvitellaan”, hän lisää.
Kuhmonen huomauttaa, että yhteiskunnan toimet vaikuttavat enemmän maaseudulla asumisen mahdollisuuksiin kuin kaupunkiasumiseen. Yhteiskuntarakenteen tiivistämiseen tähtäävä politiikka ei edistä maaseutuhaaveita.
”Haja-asutusta vastustetaan yleensä ympäristösyistä ja palvelujen tarpeen kasvulla. Ympäristökuormituksen osalta peruste on katoamassa tekniikan kehittymisen johdosta”, hän sanoo.
Nuorille aikuisille tehdyn kyselyn lisäksi Ruralization-hanke on muun muassa kartoittanut maaseudun tulevaisuudennäkymiin vaikuttavia trendejä eri maissa. Laajasta data-aineistosta seulottiin yhteensä 60 trendiä, joiden merkitystä maaseudun ja viljelijäväestön näkökulmasta pohditaan kevään aikana sidosryhmille järjestettävissä etätyöpajoissa.
Konsultti vaihtoi kirjat karjaan
Hattulassa sijaitsevalla Suontaan kartanolla tehtiin viime vuoden keväällä sukupolvenvaihdos, kun 30-vuotias Ellen Rydbeck otti maatilan vetovastuun äidiltään. Nuoresta naisesta tuli viidennen sukupolven maatalousyrittäjä noin 70 emolehmän luomutilalle.
Rydbeckille on aina ollut itsestään selvää, että jonain päivänä hän jatkaa karjatilan pitoa: äidin lisäksi esimerkkiä näytti maanviljelijänä toiminut ruotsalainen isoäiti. Ellen halusi kuitenkin pitää ovet avoinna myös muille mahdollisuuksille ja opiskeli kauppatieteiden maisteriksi.
Kansainvälinen ura urkesi harjoittelujen myötä jo opiskeluaikoina, ja valmistumisen jälkeen hän työskenteli analyytikkona Yhdysvalloissa ja Ruotsissa. Muutama vuosi sitten liiketoimintakonsultin työ pohjoismaisessa IT-yrityksessä toi nuoren naisen takaisin Suomeen.
”Silloin tuli tunne, että kaipaan yrittämisen vapautta ja haluan kehittää omaa toimintaa. Maatilayrittäjänä siihen on ihan eri mahdollisuudet kuin konsulttina. Vaihtoehtoina oli siis keskittyä bisnesuraan tai vaihtaa alaa kokonaan”, hän kertoo.
Rydbeck jatkoi vuoden ajan työtä osa-aikaisena konsulttina ja työskenteli samalla äitinsä ohjauksessa maatilalla. Vuosi vahvisti päätöstä, ja konsultin tehtävät vaihtuivat lopullisesti karjatilan talikkoon.
”Päätös on ollut ehdottomasti oikea ja tuntuu tosi hyvältä”, hän vakuuttaa.
Yrittäjyys on yksinäistä
Ellen Rydbeckin mukaan suurin muutos aiempaan on sosiaalisella puolella: maatilayrittäjän työ on yksinäistä verrattuna konsultin laajaan työyhteisöön.
”Kun on tottunut siihen, että vastoinkäymiset ja menestykset jaetaan toisten kanssa, niin yrittäjänä sitä on äkkiä aika yksin näiden asioiden kanssa. Sosiaalisilla tilaisuuksilla kuten koulutuksilla ja muilla tapaamisilla on suuri merkitys, ja nyt korona-aikanakin pidän yhteyttä kollegoihin. Heidän neuvoistaan on suuri apu”, Rydbeck kiittää.
Hattulaa ja koko Hämettä hän pitää vireänä ja elinvoimaisena seutuna. Rydbeck arvioi, että eri alueiden kehitystä on vaikea ohjata poliittisin toimin, sillä käytännössä ihmiset muuttavat työn ja opiskelumahdollisuuksien perässä.
”Tärkeää olisi tukea heitä, jotka päättävä jäädä maaseudulle”, hän toteaa.
