Koiraharrastajien kasvava määrä luo uutta yrittäjyyttä ja maankäyttötarpeita. Seurakoirat touhuavat koirametsissä, mutta palvelus- ja pelastuskoirilla on pulaa harjoitusalueista.
Koiria vilistää maaseudulla yhä enemmän. Koirapalveluyrityksiä on syntynyt tiuhaan, mutta niiden lisäksi koirat tarvitsevat tulevaisuudessa yhä enemmän vapaata tilaa.
Koiranomistajat haluavat lemmikeilleen rotutyypillisiä aktiviteetteja ja liikuntaa – osa harrastajista treenaa koiriaan tavoitteellisesti metsästys-, palvelus- ja pelastustehtäviin. Maaseudulla koirat on pidettävä kytkettyinä kuten kaupungissakin, ja siksi vapaana harjoitteleminen vaatii luvan maanomistajalta tai metsästysoikeuden haltijalta.
Metsästyskoirilla on hyvin harjoitustilaa, sillä metsästysseurojen ja maanomistajien välisiin sopimuksiin kuuluu yleensä myös lupa koiran kouluttamiseen alueella. Maanomistajat ovat monesti itsekin metsästäjiä eikä sopimuksissa liikutella rahaa.
Palveluskoirilla sen sijaan ei ole riittävästi harjoituspaikkoja, etenkään Etelä-Suomessa. Koe- ja harjoituspaikat ovat julkisia tai yksityisiä maa-alueita, joihin seuroilla on käyttöluvat. Varsinaisista kilpailupaikoista maksetaan maanomistajille korvaus.
Suomen Palveluskoiraliitto toivoo maanomistajilta lupa-alueita palvelus- ja pelastuskoiraharrastajien maastoharjoitteluun. Koirien aktiivinen harjoittelu on edellytys niiden taitojen kehittämiselle ja usein vaativalle, erittäin tarpeelliselle vapaaehtoistyölle.
Jäljestämisen harjoittelu vaatii peltoja, mutta maanomistajat eivät mielellään anna lupia niillä harjoitteluun – jo pelkästään viljan ja heinän kasvukaudet ovat rajoitteena.
Uudenmaan Kennelpiirin hallituksen puheenjohtaja Jukka Kivi on Riistatila Solttilan Majan isäntä, metsästäjä ja metsästyskoiraharrastaja. Hänen maillaan käy kesäisin palveluskoiraporukoita luvan kanssa jäljestämässä.
”Riippuu, mitä pellolla on kasvamassa. Kun heinä on noin kymmensenttistä, he saattavat käydä useammankin kerran viikossa. Mitään maksua en heiltä ota, sillä he hoitavat jäljet omatoimisesti.”
Kivi ymmärtää, miksi maanomistajat ovat varovaisia harjoituspaikkojen tarjoamisessa.
”Voi käydä niin, että kun luvan antaa yhdelle, siellä onkin puoli kerhoa. Tai sitten alueella otetaan isommat valtuudet, mitä on maanomistajan kanssa sovittu.”
Eräs keino uusien harjoituspaikkojen saamiseksi olisi metsästämiseen kelpaamattomien maa-alueiden hyödyntäminen. Koiraharrastajat eivät välttämättä ole tietoisia sopivista yksityismaista, joten maanomistajien aktiivisuus kenneleiden tai koirayhdistysten suuntaan olisi toivottua. Käyttöluvan antamisessa on kyse lähinnä hyväntekeväisyydestä.
”Jos maata vuokrattaisiin kokeita ja harjoittelua varten, kustannukset nousivat järjestäville tahoille liian suuriksi. Kysyntää varmasti on, eri asia on, löytyykö maksuhalukkaita koiranomistajia”, Kivi toteaa.
Luvallisten harjoitusalueiden lisääminen, miksei tulevaisuudessa myös niiden kaupallistaminen, hyödyttäisi kaikkia osapuolia. Näin luotaisiin uutta toimeentuloa ja yhteistyötä kaupunki- ja maalaisväestön välille.
Uusinta uutta ovat maaseudulle perustetut aidatut koirametsät, joissa koirat saavat kirmata vapaana. Yksityiset, maksulliset koirametsät löytyvät jo ainakin Mäntsälästä, Rengosta ja Lempäälästä. Helsingin kaupungilla on Östersundomissa aitaamaton koirametsä. Viime aikoina useiden kaupunkien koiraihmiset ovat alkaneet vaatia koirapuistojen rinnalle isompia maa-alueita lemmikkien vapaana juoksuttamiseen.
Maan ensimmäinen, kolme ja puoli vuotta sitten aloittanut koirametsä Eläinkuusikko sijaitsee Mäntsälän Nummisissa. Yrittäjä Tanja Paasonen on kokenut lisääntyneen koiraharrastuksen, sillä heillä käy tiuhaan nelijalkaista väkeä omistajineen. Nummisiin on puolen tunnin ajomatka Helsingistä ja suurin osa asiakkaista tulee pääkaupunkiseudulta. Koirametsään tuodaan paitsi seurakoiria, myös muun muassa kaupungissa asuvia metsästyskoiria, kuten terrierejä.
”Meillä käy paljon myös koiria, joilla on haasteita, esimerkiksi epäsosiaalisuutta muita koiria kohtaan. Ihmiset vuokraavat koiralleen koko alueen tietyksi ajaksi ja voivat turvallisesti ulkoiluttaa koiraansa”, Tanja Paasonen kertoo.
Kun Paasosen perhe muutti tilalle, metsä kasvoi istutettua joulukuusta. Metsän raivaaminen koirametsäksi vaati työtä ja kustannuksia, sillä aitaa piti rakentaa metrikaupalla. Koirametsän lisäksi perheen omille aaseille on tehty metsälaidun.
”Olemme harventaneet ja kaataneet metsää, aitauksen teko oli iso homma. Koirametsän aidan on oltava hyvä, sillä meillä käy koiria, joilla on vahva riistavietti ja niiden omistajat tietenkin pelkäävät, että ne menevät aidan yli.”
Aidatulla metsäalueella on myös koulutus- ja kokoustila, koulutuskenttä sekä grillikota.
Koirapiirit tunteva yrittäjä tietää, että tarvetta koirametsää isommille maa-alueille on esimerkiksi palveluskoiraharrastajilla.
”Koiran opettaminen jäljestämiseen ei meillä onnistu, koska täällä käy paljon koiria ja ihmisiä ja hajumaailma on liian haastava.”
Paasosen koulutus-, kuntoutus- ja hyvinvointipalveluja tarjoava Eläinkuusikko perustettiin rauhaisan maaseudun ehdoilla. Hänellä käy eläinavusteisessa kuntoutuksessa asiakkaina muun muassa kehitysvammaisia ja mielenterveyskuntoutujia. Paasonen myös kiertää ympäri maata opetustehtävissä.
”Koulutan maaseutuyrittäjiä siihen, miten eläimet voisivat tulla osaksi yritystoimintaa. Kiinnostusta Green Care -tyyppiseen yrittäjyyteen on paljon.”
Rengossa toimivan Rekkumestan perustaminen sai alkunsa hyvän vuokramaan löytymisestä. Yrittäjät Anne Kosola ja Pia Isometsä solmivat paikallisen maanomistajan kanssa pitkäaikaisen vuokrasopimuksen puolentoista hehtaarin maa-alueesta.
”Pääajatus oli se, että tilaa on tarpeeksi. Alueen löytyminen ja sopimuksen tekeminen lähti siitä, että maanomistaja sattuu olemaan lapsuudentuttuni”, Anne Kosola kertoo.
Koiraharrastuksen räjähdysmäinen kasvu näkyy viime elokuussa avatussa Rekkumestassa. Asiakkaita käy paljon, sekä yksityishenkilöitä että koirayhdistyksiä lemmikkeineen Tamperetta ja pääkaupunkiseutua myöten. Lisäksi alueella pidetään rotu- ja kasvattajatapaamisia.
Vaihtelevassa maastossa erirotuiset koirat pääsevät toteuttamaan rotutyypillisiä tarpeitaan.
”Myös rescuekoiria käy paljon. Alue sopii mainiosti aremmille koirille ja roduille, jotka eivät syystä tai toisesta voi tavata muita koria tai muuten olla irti hihnasta.”
Osa koirista tuodaan leikkimään, peuhaamaan ja tapaamaan muita koiria, osa harjoittelee erilaisia taitoja.
”Myös muutama jälkiharrastaja, pari hakukoiraa ja jopa isoja vinttikoiria käy juoksemassa. Itse harrastan koirieni kanssa tottista eli tottelevaisuuskoulutusta. Alueella on metsää, niittyä ja hiekkakenttää, joten tämä sopii hyvin monenlaisten koirien tarpeeseen.”
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Moni maatila saa sivutuloja koneurakoinnista. Länsisalmi-Keisalan tilalla liitännäiselikeinona on some. Alussa maatilasomen kohderyhmänä olivat kuluttajat, mutta melko pian seuraajakunta kasvoi muilla tuottajilla.
Perusmaatalous ja sen oheen sopivat liitännäiselinkeinot tuottavat Kämärin viljelijäperheen toimeentulon.
Maatilan riskejä on hallittu perinteisesti vahinkovakuutuksilla. Kaikki riskejä ei voi poistaa vakuutuksilla, vaan niihin pitää varautua muilla tavoin.
Lähes jokaisella maatilalla on elinkaarensa aikana tarve ulkopuoliselle rahoitukselle. Velka voi olla tehokas työkalu, joka mahdollistaa kasvun ja uudistumisen, kunhan sitä käytetään harkiten ja tavoitteellisesti.
Suomen ensimmäinen tilaviinimyymälä avattiin vuonna 1995 Kuopion Vaajasalon saareen. Hallmanin perhe on kehittänyt marjaviinejä yli 30 vuoden ajan − ja yhtä kauan navigoinut tiukassa alkoholilainsäädännössä.
Maatiloilla on perinteisesti tehty paljon muutakin kuin pelkästään viljelty kasveja tai tuotettu maitoa, lihaa tai kananmunia. Kautta aikojen tyypillisin liitännäiselinkeino on ollut tilan ulkopuolelle tehty maataloustyö, jossa on hyödynnetty tilan koneita tai rakennuksia. Useimmiten se on ollut koneurakointia viljelijäkollegoiden pelloilla, teiden talvikunnossapitoa tai tilan kuivurin vuokraamista naapuritilojen käyttöön. – Mitä parhainta olemassa olevan kaluston hyötykäyttöä,
Töitä ja viljelyä kannattaa havainnoida aktiivisesti, ja tallentaa havainnot muistiin. Kun asioita korjaa ennakkoon, negatiiviset yllätykset kiireessä vähenevät. Työhön keskittyminen, oma jaksaminen ja maatilan talous paranevat.
Pusulassa kokeillaan uudenlaista tapaa hoitaa metsää. Yksilökohtaisessa metsänhoidossa säästetään aarin elinvoimaisin puu ja raivataan tilaa sille ja sen seuraajalle. Tuomas Mattila on jakanut tilansa metsän blokkeihin, jotka käsitellään yksi kerrallaan 15 vuoden kiertoajalla.
Asumme heimojen vedenjakajalla, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että semmoinen positiivisessa mielessä savolainen, hieman rennompi asenne elämään, puskee yhä enemmän läpi. Länsisuomalaiseen verenperintöön mielestäni kuuluu enemmän tarve pitää paikat siistinä, rivit suorina, kaikki hallinnassa, ojennuksessa ja tiptop. Itäisemmässä Suomessa luonto pursuilee ja hersyilee kivisten peltotilkkujen ja pihamaiden pientareilla huomattavasti enemmän valtoimenaan ja vähemmän
