Koiraharrastajien kasvava määrä luo uutta yrittäjyyttä ja maankäyttötarpeita. Seurakoirat touhuavat koirametsissä, mutta palvelus- ja pelastuskoirilla on pulaa harjoitusalueista.
Koiria vilistää maaseudulla yhä enemmän. Koirapalveluyrityksiä on syntynyt tiuhaan, mutta niiden lisäksi koirat tarvitsevat tulevaisuudessa yhä enemmän vapaata tilaa.
Koiranomistajat haluavat lemmikeilleen rotutyypillisiä aktiviteetteja ja liikuntaa – osa harrastajista treenaa koiriaan tavoitteellisesti metsästys-, palvelus- ja pelastustehtäviin. Maaseudulla koirat on pidettävä kytkettyinä kuten kaupungissakin, ja siksi vapaana harjoitteleminen vaatii luvan maanomistajalta tai metsästysoikeuden haltijalta.
Metsästyskoirilla on hyvin harjoitustilaa, sillä metsästysseurojen ja maanomistajien välisiin sopimuksiin kuuluu yleensä myös lupa koiran kouluttamiseen alueella. Maanomistajat ovat monesti itsekin metsästäjiä eikä sopimuksissa liikutella rahaa.
Palveluskoirilla sen sijaan ei ole riittävästi harjoituspaikkoja, etenkään Etelä-Suomessa. Koe- ja harjoituspaikat ovat julkisia tai yksityisiä maa-alueita, joihin seuroilla on käyttöluvat. Varsinaisista kilpailupaikoista maksetaan maanomistajille korvaus.
Suomen Palveluskoiraliitto toivoo maanomistajilta lupa-alueita palvelus- ja pelastuskoiraharrastajien maastoharjoitteluun. Koirien aktiivinen harjoittelu on edellytys niiden taitojen kehittämiselle ja usein vaativalle, erittäin tarpeelliselle vapaaehtoistyölle.
Riistatila Solttilan Majan isäntä Jukka Kivi on Uudenmaan Kennelpiirin hallituksen puheenjohtaja. Hänen maillaan käy harjoittelemassa palveluskoiraharrastajia.
Käyttölupia vaikea saada
Jäljestämisen harjoittelu vaatii peltoja, mutta maanomistajat eivät mielellään anna lupia niillä harjoitteluun – jo pelkästään viljan ja heinän kasvukaudet ovat rajoitteena.
Uudenmaan Kennelpiirin hallituksen puheenjohtaja Jukka Kivi on Riistatila Solttilan Majan isäntä, metsästäjä ja metsästyskoiraharrastaja. Hänen maillaan käy kesäisin palveluskoiraporukoita luvan kanssa jäljestämässä.
”Riippuu, mitä pellolla on kasvamassa. Kun heinä on noin kymmensenttistä, he saattavat käydä useammankin kerran viikossa. Mitään maksua en heiltä ota, sillä he hoitavat jäljet omatoimisesti.”
Kivi ymmärtää, miksi maanomistajat ovat varovaisia harjoituspaikkojen tarjoamisessa.
”Voi käydä niin, että kun luvan antaa yhdelle, siellä onkin puoli kerhoa. Tai sitten alueella otetaan isommat valtuudet, mitä on maanomistajan kanssa sovittu.”
Eräs keino uusien harjoituspaikkojen saamiseksi olisi metsästämiseen kelpaamattomien maa-alueiden hyödyntäminen. Koiraharrastajat eivät välttämättä ole tietoisia sopivista yksityismaista, joten maanomistajien aktiivisuus kenneleiden tai koirayhdistysten suuntaan olisi toivottua. Käyttöluvan antamisessa on kyse lähinnä hyväntekeväisyydestä.
”Jos maata vuokrattaisiin kokeita ja harjoittelua varten, kustannukset nousivat järjestäville tahoille liian suuriksi. Kysyntää varmasti on, eri asia on, löytyykö maksuhalukkaita koiranomistajia”, Kivi toteaa.
Luvallisten harjoitusalueiden lisääminen, miksei tulevaisuudessa myös niiden kaupallistaminen, hyödyttäisi kaikkia osapuolia. Näin luotaisiin uutta toimeentuloa ja yhteistyötä kaupunki- ja maalaisväestön välille.
Eläinkuusikon yrittäjä Tanja Paasonen ottaa vastaa päivittäin Etelä-Suomesta tulevia koiravieraita.
Vilinää koirametsissä
Uusinta uutta ovat maaseudulle perustetut aidatut koirametsät, joissa koirat saavat kirmata vapaana. Yksityiset, maksulliset koirametsät löytyvät jo ainakin Mäntsälästä, Rengosta ja Lempäälästä. Helsingin kaupungilla on Östersundomissa aitaamaton koirametsä. Viime aikoina useiden kaupunkien koiraihmiset ovat alkaneet vaatia koirapuistojen rinnalle isompia maa-alueita lemmikkien vapaana juoksuttamiseen.
Maan ensimmäinen, kolme ja puoli vuotta sitten aloittanut koirametsä Eläinkuusikko sijaitsee Mäntsälän Nummisissa. Yrittäjä Tanja Paasonen on kokenut lisääntyneen koiraharrastuksen, sillä heillä käy tiuhaan nelijalkaista väkeä omistajineen. Nummisiin on puolen tunnin ajomatka Helsingistä ja suurin osa asiakkaista tulee pääkaupunkiseudulta. Koirametsään tuodaan paitsi seurakoiria, myös muun muassa kaupungissa asuvia metsästyskoiria, kuten terrierejä.
”Meillä käy paljon myös koiria, joilla on haasteita, esimerkiksi epäsosiaalisuutta muita koiria kohtaan. Ihmiset vuokraavat koiralleen koko alueen tietyksi ajaksi ja voivat turvallisesti ulkoiluttaa koiraansa”, Tanja Paasonen kertoo.
Kun Paasosen perhe muutti tilalle, metsä kasvoi istutettua joulukuusta. Metsän raivaaminen koirametsäksi vaati työtä ja kustannuksia, sillä aitaa piti rakentaa metrikaupalla. Koirametsän lisäksi perheen omille aaseille on tehty metsälaidun.
”Olemme harventaneet ja kaataneet metsää, aitauksen teko oli iso homma. Koirametsän aidan on oltava hyvä, sillä meillä käy koiria, joilla on vahva riistavietti ja niiden omistajat tietenkin pelkäävät, että ne menevät aidan yli.”
Aidatulla metsäalueella on myös koulutus- ja kokoustila, koulutuskenttä sekä grillikota.
Koirapiirit tunteva yrittäjä tietää, että tarvetta koirametsää isommille maa-alueille on esimerkiksi palveluskoiraharrastajilla.
”Koiran opettaminen jäljestämiseen ei meillä onnistu, koska täällä käy paljon koiria ja ihmisiä ja hajumaailma on liian haastava.”
Paasosen koulutus-, kuntoutus- ja hyvinvointipalveluja tarjoava Eläinkuusikko perustettiin rauhaisan maaseudun ehdoilla. Hänellä käy eläinavusteisessa kuntoutuksessa asiakkaina muun muassa kehitysvammaisia ja mielenterveyskuntoutujia. Paasonen myös kiertää ympäri maata opetustehtävissä.
”Koulutan maaseutuyrittäjiä siihen, miten eläimet voisivat tulla osaksi yritystoimintaa. Kiinnostusta Green Care -tyyppiseen yrittäjyyteen on paljon.”
Rekkumestan yrittäjä Anne Kosola ja Pia Isometsä lemmikkeineen. Rekkumesta toimii Rengossa monipuolisella vuokramaalla.
Rekkumestalle vuokramaata
Rengossa toimivan Rekkumestan perustaminen sai alkunsa hyvän vuokramaan löytymisestä. Yrittäjät Anne Kosola ja Pia Isometsä solmivat paikallisen maanomistajan kanssa pitkäaikaisen vuokrasopimuksen puolentoista hehtaarin maa-alueesta.
”Pääajatus oli se, että tilaa on tarpeeksi. Alueen löytyminen ja sopimuksen tekeminen lähti siitä, että maanomistaja sattuu olemaan lapsuudentuttuni”, Anne Kosola kertoo.
Koiraharrastuksen räjähdysmäinen kasvu näkyy viime elokuussa avatussa Rekkumestassa. Asiakkaita käy paljon, sekä yksityishenkilöitä että koirayhdistyksiä lemmikkeineen Tamperetta ja pääkaupunkiseutua myöten. Lisäksi alueella pidetään rotu- ja kasvattajatapaamisia.
Vaihtelevassa maastossa erirotuiset koirat pääsevät toteuttamaan rotutyypillisiä tarpeitaan.
”Myös rescuekoiria käy paljon. Alue sopii mainiosti aremmille koirille ja roduille, jotka eivät syystä tai toisesta voi tavata muita koria tai muuten olla irti hihnasta.”
Osa koirista tuodaan leikkimään, peuhaamaan ja tapaamaan muita koiria, osa harjoittelee erilaisia taitoja.
”Myös muutama jälkiharrastaja, pari hakukoiraa ja jopa isoja vinttikoiria käy juoksemassa. Itse harrastan koirieni kanssa tottista eli tottelevaisuuskoulutusta. Alueella on metsää, niittyä ja hiekkakenttää, joten tämä sopii hyvin monenlaisten koirien tarpeeseen.”
Selkeä sopimus maankäytöstä
Kun maanomistaja vuokraa tai lainaa alueitaan koiraharrastajille, hänen kannattaa tehdä sopimus, jossa huomioidaan asiat etukäteen.
MTK:n maankäyttöasiantuntija, lakimies Leena Kristeri sanoo, että jos käytön laatu on molemmille osapuolille selkeä, sopimus voi olla hyvin lyhyt ja ytimekäs.
”Jokainen tilanne on tapauskohtainen. Jos alue luovutetaan kokonaan harrastajien käyttöön, kyseessä olisi maanvuokrasopimus. Asiaan voi sopia myös sopimusalueen käyttöoikeudesta tai käytöstä, varsinkin jos maanomistaja haluaa luovuttaa samoja oikeuksia useille toimijoille.”
Maankäyttösopimuksessa tulisi huomioida alueen käytön rajat ja vuokralaisen oikeudet ja velvollisuudet rajatulla alueella. Lisäksi tulisi huomioida sopimuksen kesto, jälkihoitotoimenpiteet sopimuksen päättyessä ja mahdolliset vakuutukset sekä meluhaitat ympäristöön, siisteyskysymykset, pysäköimisasiat sekä se, mitä rakennelmia alueella saa rakentaa ja onko esimerkiksi vettä käytössä.
Kristeri sanoo, että syytä on myös miettiä, tarjotaanko alue yksinomaan seuran käyttöön vai olisiko alueella muitakin koiraharrastajia.
”Eli tehdäänkö sopimus yksinoikeudella seuralle, joka saa vapaasti tehdä bisnestä alueella, vai voiko maanomistaja halutessaan vuokrata saman alueen eri toimijoille eri aikoina käytettäväksi.”
