Iso joukko nuoria aikuisia haaveilee asumisesta maaseudulla. Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan vetovoimaa on etenkin kaupunkien läheisellä maaseudulla, mutta myös syrjäseudut kiinnostavat.
Maaseudun tulevaisuus on toiveikas, jos nuorten aikuisten asuinhaaveet konkretisoituvat. Viime vuonna tehty kysely viittaa siihen, että maaseutu kiinnostaa myös kaupungeissa asuvaa nuorisoa.
EU:n rahoittamassa Ruralization-hankkeessa kysyttiin 18–30-vuotiailta nuorilta aikuisilta, missä he toivovat asuvansa 15 vuoden kuluttua. Suomen lisäksi kysely tehtiin yhdeksässä EU-maassa. Vastaajat saivat valita toiveasuinpaikaksi kaupungin ydinkeskustan, sen lähialueen tai lähiön, tai kaupunkia lähellä olevan maaseudun, maaseutukylän tai harvaan asutun maaseudun.
Merkittävä osa suomalaisvastaajista toivoi asuvansa tulevaisuudessa kaupunkien läheisellä maaseudulla, eli noin 20–30 kilometrin etäisyydellä kaupungista. Myös harvaan asuttu maaseutu kiinnosti monia.
Ruralization-hanketta toteuttaa Suomessa Turun yliopisto. Projektitutkija Pertti Ruuska korostaa, että aineiston vinouden takia tuloksia ei voi yleistää, ennen kuin ne on painotettu väestöjakauman mukaan. Painotetut tulokset valmistuvat kesällä.
”Vastauksista kuitenkin näkyy sekä Suomessa että muualla Euroopassa sama suuntaus: kaupunkien läheisen maaseudun asema vahvistuu asumistoiveissa”, hän taustoittaa.
Suomessa kysely kohdennettiin Pirkanmaalle ja Pohjois-Karjalaan, ja vastauksia saatiin noin 530. Kaiken kaikkiaan hankkeen kyselyyn vastasi noin 2 200 eurooppalaisnuorta.
Tutkimusjohtaja Tuomas Kuhmonen Turun yliopistosta toteaa, että kyselyn tulokset Suomessa ja muissa EU-maissa ovat hämmentävän samanlaisia. Isoin ero löytyi kylien vetovoimasta: Suomessa vain pieni joukko vastaajista nimesi ne toiveasuinpaikakseen, kun muissa EU-maissa kylät koettiin selvästi houkuttelevampina.
Kuhmonen pitää kyselyn tuloksia rohkaisevina maaseudun kehittämisen näkökulmasta.
”Maaseudulla on potentiaalia, sillä se kiinnostaa asuinalueena nuoria aikuisia. Eri maaseututyyppejä ei kuitenkaan pidä niputtaa yhteen, sillä niistä kiinnostuneilla on selvästi omanlaisensa profiilit. Kaikista maaseutualueista unelmoivia nuoria kuitenkin löytyy”, hän tiivistää.
Pertti Ruuska toteaa, että vastaajien ikä näkyy vastauksissa siten, että 18–24-vuotiaat haaveilivat enemmän kaupunkiasumisesta, ja 25–30-vuotiailla toiveet suuntautuivat maaseudulle.
”Tämä on aika luonnollista, sillä nuoremmat ovat vielä kiinni opinnoissa tai työura on vasta alussa. Vanhemmilla voi olla jo perhettä ja elämää suunnitellaan pidemmälle”, hän tulkitsee.
Asuinhaaveiden lisäksi nuorilta kyseltiin näkemyksiä toiveammatista, yrittäjyydestä sekä harrastuksista ja muista elämäntapaan liittyvistä asioista. Maaseudusta haaveilevien vastauksissa korostui halu asua lähellä luontoa, kaupunkiin halajavilla painottui enemmän ura, palkkatyö ja kansainvälisyys.
Kaupunkien läheinen maaseutu vetoaa etenkin eläinten ystäviin; vastauksissa mainittiin usein koira- ja hevosharrastukset. Myös puutarhaihmisiä löytyi tästä joukosta paljon. Oma rauha arvostetaan korkealle.
”Luulin, että tämä olisi hyvin suomalainen juttu, mutta se tuli ilmi myös muiden eurooppalaisten toiveissa”, Kuhmonen huomauttaa.
Harvaan asutun maaseudun vetovoima nojaa vielä vahvemmin luontoon sekä ulkotöiden ja riippumattomuuden arvostamiseen. Syrjäseuduille kaipaavien vastauksissa nousi esille perinteisen alkutuotannon lisäksi muu yrittäjyys sekä kiinnostus kulutuksen kohtuullistamiseen.
Sen sijaan kirkonkylät eivät juuri puhuttele suomalaisnuoria. Ne vetosivat eniten vastaajiin, jotka jo nyt asuvat kylätaajamissa. Heille tärkeitä asioita ovat paikallisuus ja lähiyhteisö.
Kyselyyn vastanneista vain pieni osa haaveili työstä alkutuotannossa, joten muitakin elinkeinoja tarvitaan, jos maaseudulle halutaan uutta elämää. Kuhmonen arvioi, että etätyön yleistyminen lisää etenkin asiantuntijatyötä tekevien mahdollisuuksia asettua asumaan kaupunkien ulkopuolelle.
”Myös mielikuvilla on merkitystä. Yrittäjyys on selkeästi maaseudun juttu, mutta myös palkkatöitä esimerkiksi teollisuusyrityksissä olisi maalla tarjolla enemmän kuin mitä yleisesti kuvitellaan”, hän lisää.
Kuhmonen huomauttaa, että yhteiskunnan toimet vaikuttavat enemmän maaseudulla asumisen mahdollisuuksiin kuin kaupunkiasumiseen. Yhteiskuntarakenteen tiivistämiseen tähtäävä politiikka ei edistä maaseutuhaaveita.
”Haja-asutusta vastustetaan yleensä ympäristösyistä ja palvelujen tarpeen kasvulla. Ympäristökuormituksen osalta peruste on katoamassa tekniikan kehittymisen johdosta”, hän sanoo.
Nuorille aikuisille tehdyn kyselyn lisäksi Ruralization-hanke on muun muassa kartoittanut maaseudun tulevaisuudennäkymiin vaikuttavia trendejä eri maissa. Laajasta data-aineistosta seulottiin yhteensä 60 trendiä, joiden merkitystä maaseudun ja viljelijäväestön näkökulmasta pohditaan kevään aikana sidosryhmille järjestettävissä etätyöpajoissa.
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Moni maatila saa sivutuloja koneurakoinnista. Länsisalmi-Keisalan tilalla liitännäiselikeinona on some. Alussa maatilasomen kohderyhmänä olivat kuluttajat, mutta melko pian seuraajakunta kasvoi muilla tuottajilla.
Perusmaatalous ja sen oheen sopivat liitännäiselinkeinot tuottavat Kämärin viljelijäperheen toimeentulon.
Maatilan riskejä on hallittu perinteisesti vahinkovakuutuksilla. Kaikki riskejä ei voi poistaa vakuutuksilla, vaan niihin pitää varautua muilla tavoin.
Raivaussahaostoksilla perehdytään runkoputken pituuteen, tärinänvaimennukseen, moottoritehoon ja kulmavaihteeseen. Iso merkitys työssä jaksamiselle on myös valjailla.
Lähes jokaisella maatilalla on elinkaarensa aikana tarve ulkopuoliselle rahoitukselle. Velka voi olla tehokas työkalu, joka mahdollistaa kasvun ja uudistumisen, kunhan sitä käytetään harkiten ja tavoitteellisesti.
Suomen ensimmäinen tilaviinimyymälä avattiin vuonna 1995 Kuopion Vaajasalon saareen. Hallmanin perhe on kehittänyt marjaviinejä yli 30 vuoden ajan − ja yhtä kauan navigoinut tiukassa alkoholilainsäädännössä.
Maatiloilla on perinteisesti tehty paljon muutakin kuin pelkästään viljelty kasveja tai tuotettu maitoa, lihaa tai kananmunia. Kautta aikojen tyypillisin liitännäiselinkeino on ollut tilan ulkopuolelle tehty maataloustyö, jossa on hyödynnetty tilan koneita tai rakennuksia. Useimmiten se on ollut koneurakointia viljelijäkollegoiden pelloilla, teiden talvikunnossapitoa tai tilan kuivurin vuokraamista naapuritilojen käyttöön. – Mitä parhainta olemassa olevan kaluston hyötykäyttöä,
Töitä ja viljelyä kannattaa havainnoida aktiivisesti, ja tallentaa havainnot muistiin. Kun asioita korjaa ennakkoon, negatiiviset yllätykset kiireessä vähenevät. Työhön keskittyminen, oma jaksaminen ja maatilan talous paranevat.
Pusulassa kokeillaan uudenlaista tapaa hoitaa metsää. Yksilökohtaisessa metsänhoidossa säästetään aarin elinvoimaisin puu ja raivataan tilaa sille ja sen seuraajalle. Tuomas Mattila on jakanut tilansa metsän blokkeihin, jotka käsitellään yksi kerrallaan 15 vuoden kiertoajalla.
