Verkatakkilan tilan yrittäjät tapasivat toisensa kauppatieteen opintojen parissa. Liiketaloudellinen ajattelu näkyy kasvinviljelytilan johtamisessa.
Viljapellot kumpuilevat kauniisti Vanhan Porintien varressa Vihdin Herrakunnalla. Rinnepellon takana kohoaa huomiota herättävän iso kuivuri. Kuivuri siiloineen on yksi esimerkki Verkatakkilan tilan liiketaloudellisesta ajattelusta.
– Isojen varastotilojen ansiosta pystymme ajoittamaan viljojen myynnin sekä hinnan että verotuksen kannalta sopivaan aikaan. Kuivaamme viljaa myös muille viljelijöille, yrittäjä Sirkku Puumala kertoo.
Kuivuri ei ole Puumalan ja hänen avopuolisonsa Patrick Nyströmin tekemä investointi. Kuivurin siiloineen rakennutti kaukonäköisesti silloiselle sikatilalle Sirkku Puumalan isä, Arto Puumala.
Sirkku Puumala teki isänsä kanssa vaiheittaisen sukupolvenvaihdoksen siten, että vuonna 2015 he perustivat maatalousyhtymän. Lopullinen sukupolvenvaihdos tehtiin kolme vuotta myöhemmin. Tätä ennen opiskelukavereidensa suosituksesta Turussa tavannut pari mietti tarkasti, haluavatko he maanviljelijöiksi. Nyströmillä oli alusta alkaen puolisoaan enemmän vetoa maatalouden pariin.
– Perheellämme on pieni maa- ja metsätila Korppoossa. Siellä innostuin maataloudesta. Pohdimme ja laskimme Sirkun kanssa, voisiko Verkatakkilan tila tarjota meille molemmille työpaikan.
Pohdinta eteni siten, että vuonna 2013 molemmat olivat mukana Verkatakkilan tilan töissä. Sama toistui seuraavana vuonna. Silloin he myös muuttivat Vihtiin asumaan.
Peltohommat tuntuivat mielekkäiltä ja päätös maatalousyrittäjiksi siirtymisestä sai sinetin. Molemmat jättivät kauppatieteen opinnot kesken. Kahdensadan hehtaarin viljelyalan lisäksi sadan hehtaarin metsät takasivat sen, että tila tarjoaa ainakin jonkinlaisen toimeentulon.
Patrick oli jo aikaisemmin suorittanut Tuorlan maatalousoppilaitoksessa maatalousyrittäjän perustutkinnon. Sirkku suoritti samassa paikassa saman tutkinnon, jotta sai nuoren viljelijän aloittamisavustuksen ja korkotukilainan tilan ostoon.
Aktiiviset yrittäjät janosivat lisää tietoa kasvinviljelyn tueksi ja osallistuivat aktiivisesti koulutuksiin ja kehittämishankkeisiin. Maan kasvukuntoon keskittyvät tilaisuudet herättivät heidät miettimään maaperän merkitystä.
– Sikatilan peltoja oli viljelty pitkään kevätviljapainotteisesti. Huomasimme aika pian, mitkä lohkot tuottivat satoa ja millä tarvittiin kunnostustoimia. Laitoimmekin ison osan pelloista nurmelle lepäämään ja kunnostustoimia odottamaan, Puumala kertoo.
– Peltojen kunnostuksissa on edetty hyvin. Tavoitteenamme on pitää mahdollisimman suurella alalla jatkuva kasvipeite. Olemme ottaneet syyskasvit vahvasti mukaan kiertoon. Kevätkasvien alle kylvämme kerääjäkasveja, jotka jäävät peltoon talven yli.
Savi-, hiesusavi- ja hiuesavimaat tarvitsivat myös uudenlaista mekaanista käsittelyä ja siksi muokkausmenetelmät muuttuivat.
– Kultivaattorin hankinta on ollut parhaita investointejamme. Nurmet lopetamme vielä silloin tällöin kyntämällä. Lautasmuokkaintakin tarvitaan joskus ja sen vuokraamme naapuriviljelijältä. Myyräojitusta ja jankkurointiakin on tehty maan parantamiseksi, Nyström sanoo.
Uusia ajatuksia maaperän kunnon parantamiseen yrittäjät ovat saaneet muun muassa Baltic Sea Action Groupin järjestämistä Carbon Action -koulutuksista.
Viljelykierto alkaa yrittäjien mukaan olla jo tavoitteiden mukainen. Yli puolella pinta-alasta on syyskylvöinen tai monivuotinen kasvi. Nurmella on 15–20 prosenttia viljelyalasta. Lisäksi on pitkäaikaisia kesantoja ja luonnonhoitopeltoja.
Kuminaa yrittäjät pitävät erinomaisena kasvina niin maan kasvukunnon kuin taloudenkin kannalta. Tällä hetkellä kuminaa kasvaa peräti 50 hehtaarilla. Lopulla alalla viljellään vuodesta riippuen mallasohraa, ruista, syysvehnää, hernettä ja härkäpapua.
– Vehnää viljelemme vain rehuksi, sillä leipävehnästä maksettava hintalisä ei ole taloudellisesti mielekäs. Härkäpapu on osoittautunut hyvin poudanaraksi, joten herne jäänee ainoaksi valkuaiskasviksi viljelyyn. Syysöljykasvit ovat käyneet usein mielessä ja varmaan jossain vaiheessa kokeilemme myös niitä, Puumala suunnittelee.
Koska lohkojen kasvukunto vaihtelee, pitää panosten käytön kanssa olla tarkka. Tähänkin on löytynyt konstit.
– Annamme melko maltillisen kylvölannoituksen. Typpeä lisätään sitten kasvukaudella kasvuolojen mukaan. Seuraamme kasvuston tilannetta silmämääräisesti, satelliittikuvista, omalla dronella ja kasvustoanalyysein. Meillä on oma lehtivihreämittarikin. Täydennyslannoituksen ostamme raaseporilaiselta urakoitsijalta, jolla on Yaran N-Sensor-laitteisto yhdistettynä keskipakolevittimeen, Nyström kuvailee.
– Esimerkiksi mallasohralle annamme kylvön yhteydessä 80–100 kiloa typpeä hehtaarille. Viime kasvukaudella ohralle ei kannattanut antaa lainkaan lisälannoitusta. Jos kasvupotentiaalia riittää, annetaan ohralle kasvukauden aikana 20–40 kiloa täydennystyppeä panostaen erityisesti niihin kohtiin, joissa kasvi pystyy ravinteet hyödyntämään. Tällä tavalla lannoitetta voi säästyä jopa viidennes. Lannoituksen onnistumista pystymme arvioimaan vuonna 2021 hankitun satokartoittimen avulla.
Tilalla panostetaan hyvään satoon, mutta viljelypäätöksiä tehdään Puumalan mukaan kokonaisvaltaisesti ja tilannetajuisesti.
– Esimerkiksi tautiruiskutuspäätös on satovasteen ja tautipaineen lisäksi monen muunkin muuttujan summa. Pelkän hehtaarisadon tuijottaminen on mielestäni huono tapa mitata omaa onnistumista. Onnistumista pitää peilata vallinneisiin kasvuoloihin sekä tuottojen ja kulujen suhteeseen.
Syksyisen sadepäivän jutustelussa on tullut selvästi esille yrittäjien liiketaloudellinen ajattelu. Eikä se vielä tähänkään lopu. Osa tilan tuloksesta tehdään tarkkaan harkituilla myynneillä.
– Kiinnitämme vähintään puolet viljojen hinnoista etukäteen. Mietimme meille sopivan kiinnityshinnan kustannusten perusteella. Kiinnittämällä pystymme varmistamaan, että tilan talous pyörii. Joskus voisi saada paremman hinnan spekuloimalla eli myymällä markkinahintaan, joskus taas huonomman, Puumala pohtii.
Viljan myyntejä suunnitellaan myös verotuksellisesta näkökulmasta. Tavoitteena on tasata eri vuosien tulot mahdollisimman lähelle toisiaan. Tämän voi tehdä myyntejä ajoittamalla.
Sirkku Puumala hoitaa toiminimimuodossa toimivan tilan kirjanpidon. Tilinpäätöksen lähestyessä yrittäjät käyvät keskustelun talousneuvojan kanssa ja varmistavat, että kaikki oleelliset asiat on verotuksen osalta huomioitu.
– Tykkäämme myös mitata asioita. Kirjaamme ylös esimerkiksi työkoneiden käyttötunnit, traktoreiden polttoaineen kulutuksen ja oman työajan. Olemme mukana myös kannattavuuskirjanpidossa. Siinä vertaamme tulosta ensisijaisesti aikaisempiin omiin tuloksiimme, Nyström kertoo.
Investoinneissaan Verkatakkilan yrittäjät ovat harkitsevaisia. Jokaisesta hankinnasta tehdään ensin laskelma. Jos takaisinmaksuaika jää riittävän lyhyeksi, voidaan ostos tehdä.
– Mieluiten investoimme omaan osaamiseemme. Osallistumme mielellämme koulutustilaisuuksiin ja vaihdamme ajatuksia kollegojen kanssa. Käytämme myös useita neuvojia kasvinviljelyn kehittämiseen. Laskemme vuosittain muun muassa kaikkien kasvien katteet, Puumala sanoo.
Yksi viime aikojen onnistuneimmista investoinneista on Ecocauco-järjestelmän käyttöönotto kuivurissa.
– Järjestelmä säätelee kennostoon puhallettavaa ilmamäärää. Ilmaa ei tarvitse puhaltaa koko ajan täydellä teholla, jolloin sähkön ja polttoaineen kulutuskin pienenee. Järjestelmä maksaa itsensä takaisin kahdessa vuodessa, Nyström laskee.
Koneinvestoinnit mietitään erittäin tarkasti. Ensin selvitetään, olisiko tarvittavaa työkonetta mahdollista vuokrata joltain toiselta viljelijältä.
– Olemme pohtineet, kannattaisiko hankkia uusi kylvökone, jolla voisimme säätää siemenen ja lannoitteen määrää pellon kasvupotentiaalin mukaan. Uudesta kylvökoneesta saatava hyöty ei kuitenkaan tällä hetkellä peitä koneen kustannuksia, joten hankinta saa odottaa, Puumala linjaa.
Investoinnit omaan hyvinvointiin saavat molempien yrittäjien hyväksynnän.
– Aivan paras investointi oli uusi sänky. Virkeästä yrittäjästä hyötyy koko yritys. Omaan hyvinvointiin kannattaa aina panostaa, Puumala nauraa.
Puumala ja Nyström pitävät tilansa nykyistä kokoa sopivana. Hyvin hoidettuna 120 hehtaaria omaa ja 80 hehtaaria vuokrapeltoa tarjoaa riittävän toimeentulon kahdelle yrittäjälle. Työmäärän kohtuullisena pitämiseen 38-vuotiaita yrittäjiä kannustaa haastattelua lattialta kommentoiva yksivuotias Arthur-poika.
– Vaikka emme tällä hetkellä tavoittele viljelyalan laajentamista, haluamme kuitenkin koko ajan parantaa tulosta eri osa-alueilla. Tartumme myös mielellämme uusiin mahdollisuuksiin. Ruuan ja rehun sijasta voisi tuottaa jotain muutakin, jos siitä maksetaan. Maatalouden pitää pystyä sopeutumaan yhteiskunnan muuttuviin tilanteisiin. Esimerkiksi ilmastotyö voi jatkossa olla yksi tuotantosuunta. Kaikkien yrittäjien pitäisi toteuttaa omia kiinnostuksen kohteitaan. Silloin työ on merkityksellistä, Puumala kannustaa.
Kotimaisen valkuaisen kysyntä kasvaa, ja viljelypinta-alaa voitaisiin lisätä reilusti. Palkokasvit ovat kannattava lisä viljelyyn sekä taloudellisesti että viljelykierron kannalta. Paturin tilalla käytössä on kaksivaiheinen korjuu.
Jaana ja Seppo Haverinen hakevat maidontuotannon kannattavuuden kohentamista kasvinviljelyn kautta. Maissirehu on parantanut maidon pitoisuuksia ja vähentänyt ostovalkuaisen tarvetta.
Nokan luomutilalle ensimmäiset lampaat tulivat reilu vuosikymmen sitten. Nyt tilalla on kolme lampolaa ja yksi uusi työn alla. Kesäaikaan texel-rotuisia lampaita laiduntaa Häntälän notkoissa ja peltolaitumilla yhteensä kuutisensataa.
Yksi ympäristökorvausjärjestelmän kulmakivistä vesiensuojelun kannalta on peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys. Erikoistutkija Petri Ekholm Suomen ympäristökeskuksesta kyseenalaistaa sen hyödyt: kasvipeitteisyys voi jopa lisätä vesistöjen fosforikuormaa.
