Sikatalouden rakennemuutos jatkuu, mutta loivempana. Lammastalouden näkymä on aiempaa valoisampi. Lihasiipikarjan tuotannon kasvu nojaa vahvoihin yrittäjiin, ja kanatilojen iso rakennemuutos alkaa olla loppusuoralla.
Sikatiloja oli viime vuonna keskimäärin 620 ja tänä vuonna arviolta 580. Viime keväänä tehdyn Kantar Agrin kyselytutkimuksen mukaan tilojen määrän lasku jatkuu lähivuosina noin kuuden prosentin vuosittaisella tahdilla. Sikatalouden rakennemuutos siis jatkuu, joskin hieman loiventuen.
Tällä trendillä tuotannossa olisi vuonna 2035 enää 324 sikatilaa eli runsaat puolet nykyisestä. Näistä 135 olisi emakoita pitäviä tiloja ja 189 lihasikalaa.
Sikatilojen keskipeltoala on nykyisin jo yli 140 hehtaaria ja nousee vuoteen 2035 mennessä noin 200 hehtaariin. Sikatilalliset ovat myös iältään viljelijöistä nuorimpia, keski-iältään 49-vuotiaita, kun kaikkien viljelijöiden keski-ikä on noin 54 vuotta.
Alle 200 emakon sikaloista aikoo jatkaa vain runsas kolmannes, kun käytännössä kaikki yli 600 emakon yksiköt ovat tuotannossa vielä ensi vuosikymmenellä. Vastaavasti lähes kaikki yli 2 000 lihasikapaikan sikalat jatkavat tuotannossa. Keskikoko kasvaa siksi vauhdilla.
Keskimäärin tiloilla on emakoita vuonna 2035 nykyisen 274:n sijaan 443 ja lihasikapaikkoja on tuolloin lähes 2 000 tilaa kohti.
Investointihalukkuutta tuotantorakennuksiin on paljon, koska peräti 40 prosenttia sikatiloista suunnittelee jonkinlaista investointia. Aikeet painottuvat edelleen peruskorjauksiin.
Emakkopaikkoja lisääviä hankkeita ei juuri ole, joten kasvu tulee yksin lihasikaloista. Suunnitelmissa on 86 200 uutta lihasikapaikkaa, kun poistuma olisi 101 600.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä Eläin-sisällöillä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Peevon tila Sastamalassa on yksi Suomen suurimmista vuohitiloista. Navetassa on noin 450 suomenvuohta. Eläintenhoitaja Annika Kiikala osti tilan vapaalla kaupalla kolme vuotta sitten.
Jokainen maatilayrittäjä haluaa, että omat eläimet ovat terveitä ja voivat hyvin. Myös kuluttajat arvostavat tuotantoeläinten hyvinvointia. Mutta mitä hyvinvointi tarkoittaa eläimelle?
Suomalaisen lampaanvillan hienoja ominaisuuksia ei hyödynnetä tekstiiliteollisuudessa, vaikka kotimaisen villan tuotantoketju on poikkeuksellisen vastuullinen. Näistä lähtökohdista ponnistaa pieni paimiolainen lankakauppa.
Vekkilän Museotilalla kasvatetaan harvinaisten punaisten linjojen suomenlampaita. Erityisesti vaalitaan helmenharmaata villaa tuottavia tilan oman kantapässin 70-linjan yksilöitä.
Myllykosken tilalla Haapavedellä kasvaa kaksi yritystä rinnakkain. MylMilk tuottaa maitoa viiden lypsyrobotin voimin, kun taas MylMet valmistaa teräsrakenteita, rehuvaunuja ja muita työkoneita maatalouden tarpeisiin.
Vierihoitoon soveltuvat tilat ja huolellinen seuranta tukevat lehmän terveyttä ja hyvinvointia.
Vierihoito on antoisa tapa kasvattaa vasikoita. Omia tai toisten vasikoita imettävien lehmien onnistunut hoito vaatii suunnitelmallisuutta, ymmärrystä ja eläinten käyttäytymisen tarkkaa havainnointia.
Alajärven Lehtimäellä sijaitseva Karin luomutila on pitkän kokemuksen pohjalta kehitetty moderni maitotila, joka valittiin Vuoden 2025 luomuyritykseksi. Tilalla panostetaan erityisesti eläinten terveyteen, omavaraiseen rehuun ja työn mielekkyyteen.
Millaista lehmää tarvitaan maitotilalla vuonna 2038? Tätä ratkotaan parhaillaan, kun pohjoismaista kokonaisjalostusarvoa NTM:ää uudistetaan. Tulevaisuuden navetassa korostuvat teknologia, tehokas rehunkäyttö sekä eläimen kyky pysyä terveenä ja toimia suuressa karjassa.
Rantatien tilan yrittäjä Lotta Sirkesalo pyörittää kahden tilan kokonaisuutta, viljelee peltoja sekä kasvattaa nautoja ja lampaita. Naisen vauhdikas arki on tullut monelle tutuksi sosiaalisen median elämänmakuisten videoiden kautta.
