Virallisten lajikekokeiden tulokset raportoidaan vuosittain. Selvitimme, miten tutkittua tietoa voi hyödyntää oman tilan päätöksenteossa, ja mitä eroa on tulostietokannalla ja lajikevalintatyökalulla.
Uusia kasvilajikkeita jalostetaan koko ajan, ja niiden viljelyvarmuutta testataan kattavalla koeverkostolla Luonnonvarakeskuksen (Luke) järjestämissä virallisissa lajikekokeissa. Tieto uusimmista koetuloksista kerätään PxWeb-tulostietokantaan.
Erityisasiantuntija Kalle Ohralahti Lukesta kertoo, että lajikekoetoiminnan tarkoituksena on saada vuosittain julkaistavalle listalle lajikkeet, jotka tuovat viljelyarvollaan parannuksia nykyisiin lajikkeisiin verrattuna.
– PxWebiin kootaan joulukuun alkuun mennessä lajikekokeiden lopulliset tulokset tulosyhteenvetoina kahdeksan viimeisen vuoden ajalta.
Nurmet ovat poikkeus, ja niistä tieto kootaan kymmeneltä vuodelta. Lajikekokeissa ovat mukana kevät- ja syysviljat, herne, härkäpapu, nurmet, kevät- ja syysöljykasvit sekä öljyhamppu.
PxWebissä törmää erilaisiin termeihin, jotka on hyvä tietää, jos tietokantaa haluaa käyttää.
– Estimaatti tarkoittaa tilastollisella mallilla estimoitua satokeskiarvoa eli se on lajikkeen vertailukelpoinen arvio keskimääräisissä olosuhteissa. Estimaatti huomioi koepaikkojen sijainnista ja vuosien välisistä eroista johtuvan vaihtelun lajikekohtaisesti, Ohralahti avaa.
Toinen termi on p-arvo, joka kertoo tilastollisesta merkitsevyydestä.
– P-arvo on tilastollinen merkitsevyys sille, voiko havaittu ero testattavan ja mittarilajikkeen välillä olla pelkästään sattumasta johtuvaa. Mikäli todennäköisyys on pienempi kuin 0,05, ero tulkitaan tilastollisesti merkitseväksi.
Tulostietokantaa hyödyntävät erityisesti jalostajat, mutta se on avoin myös viljelijöille.
– PxWeb tarjoaa tietoa siitä, millaisia lajikkeita on tulossa, Ohralahti sanoo.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Viljojen lajikeseokset eivät ole vielä yleistyneet Suomessa, vaikka niinkin lähellä kuin Tanskassa suuri osa syysvehnän viljelyalasta kylvetään seoksilla. Seosviljely saattaa parantaa tautikestävyyttä tai syysviljojen talvehtimista. Junttilan Tila kokeilee viljalajikeseosten viljelyä omalla koekentällään.
Tansania on yksi Afrikan vakaimmista valtioista ja samalla yksi maanosan nousevista maatalouden kasvumaista. Maatalous on talouden kivijalka ja myös suurin yksittäinen työllistäjä. Epävarmuustekijöitäkin on.
Neuvonnallisissa torjuntakokeissa saatiin uutta tietoa eri rikkakasvien torjunta-aineiden tehokkuudesta rikkakananhirssiä ja viherpantaheinää vastaan.
Hiljainen suojelu kuvastaa suomalaisten erityistä metsäsuhdetta ja tapaa hoitaa metsiään. Metsiä ei nähdä vain tulonlähteenä, vaan arvopohja on moninainen. Taloudellisen arvon ohella tärkeitä ovat luonto-, maisema-, monimuotoisuus- ja virkistysarvot.
Älyteknologian kehitys tekee kasvinviljelystä aiempaa tarkempaa ja ympäristöystävällisempää. Tutkijoiden hahmottelema Maatalous 5.0 -visio arvioi sen myös monipuolistavan viljelyä – ja parantavan kannattavuutta.
Limingan Tupoksessa sijaitsevalla Sanna ja Kalle Vähäsöyringin tilalla viljellään puhdaskauraa ja tehdään haketta. Kumpikin toiminta vaatii erikoisosaamista. Riskeistä huolimatta erikoistuminen on kannattanut.
Metsät eivät ole Tervaselän tilalla vain omaisuuserä, vaan metsänhoitoon nivoutuu vankkoja perinteitä ja pitkä sukupolvien ketju. Metsiä hoidetaan aktiivisesti, mutta sijaa on myös omaehtoiselle suojelulle.
Periaatteessa oikea pellon vuokra on se euromäärä, jonka vuokranantaja ja vuokralainen hyväksyvät eli se, jolla kauppa syntyy. Mutta joskus sovittu hintakin on väärä. Seuraavassa ei tarkastella niitä poikkeustapauksia, joissa etsitään erityisiä hienohietapeltoja etelärinteessä kastelumahdollisuuksilla puutarhakasvien viljelyyn, ne kun ovat oma maailmansa. Eikä myöskään niitä tilanteita, joissa tietoisesti ollaan valmiita maksamaan selvää ylivuokraa, jotta päästään tutuiksi
Uudet kauralajikkeet ovat satoisia, isojyväisiä ja lujakortisia. Myös kuivuuden kestävyys on parantunut selvästi, sanoo kasvinjalostaja Hanna Haikka.
