Ulf Härtull saa rukiista palkintosatoja. Taitavan viljelijän neuvot kelpaavat myös muille.
Kuinka moni maanviljelijä voi sanoa osallistuneensa paraatiin? Ulf Härtull voi, sillä hän ajoi Vöyrin päivät huipentavassa Langardin-kulkueessa, erinomaisista rukiinviljelytaidoistaan palkinnoksi saamaansa perävaunua traktorillaan vetäen.
– Se nyt oli sellainen, johon piti mennä palkintovaunua esittelemään. Ihan hauska juttu oli, Härtull sanoo.
Ulf Härtull ei tee itsestään numeroa, vaikka on Pro Ruis ry:n järjestämän rukiinviljelykilpailun voittaja yli 8 000 kilogramman hehtaarisadolla 36 hehtaarin alalta. Härtull velmuilee hyvän sadon olleen sattumaa ja onnea. Heti perään hän kertoo saaneensa rukiista joinakin vuosina jopa 10,2 tonnin satoja.
– Nämä köyhät pellot täällä Vöyrillä sopivat hyvin rukiille.
Niin voi olla, mutta on Härtullilla myös taito hyppysissään. Sen ovat huomanneet muutkin viljelijät. Härtullilla on menossa jo neljästoista vuosi muiden tilojen viljelysuunnitelmien laatijana ja tukihakemusten tekijänä.
Ulf Härtull oli vasta 21-vuotias aloittaessaan tilan isäntänä. Kun hän astui isänsä saappaisiin, oli tilalla vielä lypsylehmiä. Myöhemmin maitotila muuttui sikatilaksi. Parhaimmillaan Härtullilla oli 600 sikaa. Sianpito loppui 2015.
– Luovuin eläimistä, sillä en halunnut hypätä siihen kasvun vaatimukseen mukaan. Se ei tuntunut järkevältä eikä omalta.
Tila on kasvanut viljatilana. Nuoren isännän aloittaessa peltoa oli 20 hehtaaria, nyt 50 ja saman verran vuokrattua. Pellot ovat kätevästi Långforsin kylällä, tilakeskuksen ympärillä viiden kilometrin säteellä.
Tilalla on oma haketoiminen viljakuivuri varastosiiloineen. Hake saadaan pääosin omasta metsästä. Entinen sikala on konehallina.
Vöyri sijaitsee Vaasan rannikkoseudulla, ja pohjalaispelloilla kipsikäsittely peltojen ravinnevalumien keventämiseksi on yleistynyt. Näin myös Ulf Härtullin pelloilla, jotka saivat kipsiä syksyllä 2022.
Härtull pitää ympäristönäkökulmaa tärkeänä osana viljelyä. Salaojitus pienentää osaltaan pellon ravinnekuormaa, mutta on merkittävässä roolissa myös itse viljelyn onnistumisessa. Näin oli etenkin menneenä kesänä, kun kasvukauden alussa oli pitkään kuivaa.
– Vuonna 2022 satsasin paljon altakasteluun ja säätösalaojituksen parantamiseen. Siitä on nyt hyviä kokemuksia jo toista kasvukautta.
Tilan pelloilla on aurinkokennotoimisia vesipumppuja altakasteluun. Parin tonnin pumppu-kennopaketti on Härtullin mukaan haukkunut hintansa.
– Aurinkokennoja ovat hankkineet nyt monet muutkin tässä lähiseudulla. Sana näiden toimivuudesta on kiirinyt, hän sanoo ja esittelee ruispeltonsa vieressä virtaavaa ojaa, josta uppopumppu nostaa vettä.
Oja on yhteydessä Vöyrinjokeen, ja siinä virtaa aina vesi.
Peltojen vesitaloudesta huolehtimisen lisäksi Härtull satsaa tietoon. Hän on tilannut kaikille peltolohkoilleen peltoskannauksen jo edelliselle syksylle, mutta palvelun kovan kysynnän vuoksi tämä ei ole vielä toteutunut.
– Tavoitteena on tietenkin saada tietoja maan rakenteesta ja kaikista ravinnetasoista fosforista alkaen. Tietoja voi sitten hyödyntää heti kylvökoneen säädöissä.
Pellot ovat maalajiltaan pääasiassa liejusavea.
– Melko runsasmultaisia maita. Mutta on montaa muutakin sorttia, myös ihan savipeltoja.
Maan hyvä kasvukunto ja vesitalous ovat isojen ruissatojen edellytys, mutta myös lannoituksella on tärkeä rooli. Ulf Härtullin peltoja lannoitetaan Jepuan biokaasulaitoksen tuottamalla lannoitteella ja myös läheisen sikatilan lietteellä. Urakoitsijat levittävät lannoitteet. Tilalla panostetaan myös kasvukauden aikaiseen jaettuun lannoitukseen.
– Tietysti syksyllä lannoitetaan kylvön yhteydessä ja keväällä heti, kun voi. Olen tilannut urakoitsijan ajamaan sensorilla kaikki pellot, eli lehtivihreästä katsotaan, mitä kasvi tarvitsee, ja annetaan sitten sen mukaan lehtilannoitetta, myös hivenainelannoitusta.
Kasvustot kuvataan Atfarmin satelliittiteknologialla, jolloin typpilannoitus saadaan toteutettua juuri oikein.
Ruiskutuksista Härtull kertoo sen verran, että rikkoja ja lehtitauteja, erityisesti verkkolaikkua vastaan hän ruiskuttaa kaksi tai kolme kertaa kasvukauden aikana. Korrensäätäjää ruis kaipaa myös, koska se on toisinaan herkkä lakoutumaan syksyn sateissa.
Lajikkeena Härtull käyttää hybridiruis Livadoa, jonka talvehtimisominaisuudet ovat hyvät.
– Toki onnistumiseen tarvitaan myös hyvä talvi. Viime vuonna lumipeite oli paksu ja pellot olivat pitkään sen alla. Melkein liiankin pitkään. Lumi suli vasta toukokuussa.
Kevätrukiin viljelyyn Härtull ei aio sekaantua.
– Se on lakoruista.
Vöyrillä on pitkät perinteet rukiinviljelysmaina. Puhutaan jopa rukiin valtakunnasta. Yli 80 prosenttia kunnan asukkaista on ruotsinkielisiä, joten rukiinviljelyn historiaa netistä etsiessä vörå råg lienee oikea hakusanapari.
Viljelykierto on punnittava tilanteen mukaan.
– Täällä Pohjanmaalla kasvukausi on verrattain lyhyt viisivuotiselle viljelykiertosuunnitelmalle. Pyrin vain siihen, ettei samalla lohkolla viljellä samaa kahtena vuonna peräkkäin. Sääolosuhteet toki otetaan aina huomioon.
Maanviljelijäksi kasvanut Ulf Härtull sanoo nauttivansa viljelijän työstä, sillä hän kokee kasvun seuraamisen kiehtovana. On etuoikeus saada olla mukana kasvun ihmeessä, hän sanoo vähän runollisestikin.
– Toisaalta, mitä muutakaan tekisin? Myisin pellot ja istuskelisin sisällä keinutuolissa ja odottelisin postiauton tuloa?
Hän juttelee tilanpitonsa tulevaisuudesta humoristisesti, mutta muistuttaa, että on oltava realisti.
– Rukiin viljely kiinnostaa minua, mutta kyllä minä sitä viljelen siksikin, että siitä on saanut hyviä satoja ja hyvän hinnan. Kun rukiin hinta oli alamaissa, pidin pari välivuotta siitä.
Tilan ruis myydään Laihian Mallakselle, jonka kanssa on sopimus. Vöyriläisrukiista tulee siis ainakin kotikaljaa ja mämmiä. Vehnä ja herne menevät A-rehulle ja ohra sikafarmareille. Kauran hän kuljettaa Vaskiluodon satamaan, mistä se menee vientimarkkinoille.
Nyt syysruista on 25 hehtaarilla.
Kokonaistaloudellisuus ohjaa Ulf Härtullin viljelyä. Hän tarkkailee tilannetta ja viljelee sitä, mistä saa sopivan hinnan. Suunnitelmallisuuden merkitys on kasvanut, kun tuotantopanosten hinnat ovat kohonneet.
– Toisinaan kannattaa myös hieman odottaa myynnin kanssa. Minulla ei tosin ole kovin suuria varastoja, joten mieluiten myyn sadon heti. Tärkeintä kuitenkin on, ettei jää kiinni yhteen viljalajiin, vaan pitää olla valmis muuttamaan suuntaa tilanteen mukaan.
Suunnitelman muutoksia on toisinaan tehtävä nopeastikin. Eräänä syksynä ruispellon viimeisen kuorman sakoluku oli heikko, joten satsi myytiin sikatilalle.
Viljelijä on ajan hermolla ja opiskelee jatkuvasti uutta esimerkiksi kansainvälisistä tutkimuksista netistä.
– Niiden kohdalla pitää vain muistaa, etteivät tulokset aina sovi yksi yhteen tänne Pohjanmaalle. Etelä-Ruotsissa on eri olosuhteet.
Ulf Härtull ei ole täysipäiväinen maanviljelijä. Koko viljelijäuransa ajan hän on työskennellyt myös rakennusalalla, jolle hän on ammattikouluttautunutkin. Palkkatyö sijaitsee Vaasassa, ja työ lomittuu viljelijän vuodenkiertoon. Härtull on töistä pois keväällä kylvöjen ja viljelijäsuunnittelutöiden ajan, palaa raksalle kesällä pariksi kuukaudeksi ja on taas puintien aikaan pois. Kuvio on toiminut hyvin, rakennustyömaalle on aina hauska mennä.
Maantiepyöräily on rakas harrastus. Härtull on pyöräillyt Team Rynkebyssä, yli parin tuhannen kuntopyöräilijän yhteisössä. Se kerää rahaa hyväntekeväisyyteen ja järjestää yhteispyöräilyjä.
– Pyöräilen joka sunnuntai kaverin kanssa pitkän lenkin, kelistä riippumatta. No, ehkä parissakymmenessä pakkasasteessa pyöräily jää väliin, muutoin ei koskaan.
Viljelyaineistojen tarkastelussa herne ja härkäpapu viljan esikasvina vaikuttivat positiivisesti viljan hehtaarisatoon. ProAgrian lohkotietopankista kootun tiedon valossa yksivuotisia palkokasveja kannattaa hyödyntää viljelykierrossa.
Viime kasvukauden lämpösummat olivat Suomessa ennätyksellisen korkeat. Sateiden ajoittuminen ratkaisi viljelyn onnistumisen. Neljä viljelijää eri puolilta Suomea kertovat, kuinka heidän tilallaan sujui kasvukausi 2024.
Syysviljojen lajikekokeissa ja syysrapsin kylvöaikakokeissa opittiin uutta muun muassa sään vaikutuksista. Kokeet toteutettiin ProAgria Etelä-Suomen ja Nylands Svenska Lantbrukssällskapin (NSL) hankkeessa.
Tilustenvaihtoa, koneyhteistyötä ja pieniä parannuksia joka vuosi. Torniolaista Kukkolanmaan lypsykarjatilaa kehitetään pohjoinen sijainti huomioiden.
