Rikkakananhirssi ei ole enää yksittäisten tilojen riesa, vaan nopeasti leviävä uhka suomalaiselle kasvinviljelylle. Yksi kasvi voi tuottaa tuhansia siemeniä ja levitä vaivihkaa lohkolta toiselle. Torjunta vaatii työtä, mutta tuottaa onnistuessaan tulosta.
Rikkakananhirssi (Echinochloa crus-galli) kuuluu maailman haitallisimpiin peltorikkakasveihin. Suomessa lajin esiintyminen on lisääntynyt nopeasti ilmaston lämpenemisen myötä. Havaintoja tehdään nykyisin laajalla alueella Etelä-Suomesta lähes Oulun korkeudelle saakka. Etelä-Karjalassa ja Kaakonkulmalla siitä on tullut jo viheliäinen ongelma.
Juhannuksen tietämillä rikkakananhirssin versot eivät vielä puskeneet esiin kasvustosta Lappeenrannan Virkjärvellä. Antti Huttunen erottaisi rikat pellon pinnasta hetkessä, sillä hänen silmänsä on harjaantunut löytämään tuon viheliäisen vieraslajin kylvökoneen jättämistä avonaisista laikuista etenkin päisteissä.
– Kevät oli meillä melko kylmä, varsinkin lämpötilat olivat alhaiset. Joinain keväinä rikkakananhirssi on taimettunut jo toukokuun puolella.
Antti Huttunen on uppoutunut rikkakananhirssin sielunelämään niin työnsä kautta kuin omilla pelloillaan, joilla ensimmäiset havainnot ilmenivät vuonna 2021. Useat muutkin kyläläiset tekivät saman huomion. Alettiin pohtia, mistä vieras oli alueelle tullut.
Epäilykset kohdistuivat sikalaan, joka käytti lähinnä paikallista viljaa 1,2 miljoonaa kiloa vuodessa. Rehun joukossa oli usein mallastamon seulontajätettä, josta pieni ja liian iso jyvä oli seulottu pois – eli liemiruokkijassa kulki rikkapitoista tavaraa.
– Varmasti emme alkuperää tiedä, mutta monia mahdollisia leviämisreittejä on. Rikkakananhirssi kulkee helposti siemenerien, rehujen ja lannan mukana, Huttunen sanoo.
Viljelijöiden huoli näkyy myös Huttusen työssä. Hänen yrityksensä Tmi Agripalvelut Antti Huttunen tekee viljelytuki- ja maatalousneuvontaa, ja rikkakananhirssiä koskevat yhteydenotot ovat lisääntyneet viime vuosina selvästi.
Huttusen havaintojen mukaan rikkakananhirssi leviää tasaisesti koko pellolle. Se hyödyntää erityisesti kohtia, joissa viljelykasvi jää heikoksi.
– Poutivilla hiekkamailla ja kuivilla mäillä sitä näkyy usein eniten. Jos viljakasvusto on harva tai kärsii kuivuudesta, rikkakananhirssi ottaa nopeasti tilan haltuunsa. Pahimmillaan hirssikasvusto tuhoaa koko viljasadon.
Samanlaisia havaintoja on tehty muuallakin. Eräs naapuri kertoi Huttuselle lohkosta, jonka osa jäi tulvan alle. Viljelykasvi kärsi, mutta rikkakananhirssi rehotti voimakkaana.
Kasvi tarvitsee valoa ja tilaa. Siksi tiheät, kilpailukykyiset ja peitteiset vilja- tai heinäkasvustot ovat yksi parhaista torjuntakeinoista.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Avomaankurkku on Vainion perhetilan lippulaivatuote. Suurin osa satojen tonnien sadosta lähtee tuoreena kuluttajille eri puolille Suomea, mutta tilalla valmistetaan myös suolakurkkuja perinteisin menetelmin. Veljesten suolakurkut -tuotemerkki on valloittanut paikkansa kauppojen hyllyillä.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Viime kesän säät suosivat kasvinviljelyä suurimmassa osassa Suomea. Sadot olivat määrältään ja laadultaan keskimääräistä parempia. Neljä viljelijää eri puolilta Suomea kertoo, miten kasvukausi omalla tilalla sujui.
Maa- ja metsätalousmaa on pääsääntöisesti kiinteistöverosta vapaata, mutta tuotantorakennukset eivät ole. Joillekin metsänomistajille on tullut tänä vuonna yllätyksenä kiinteistöveromaksu.
Viime vuosien voimakkaat säävaihtelut ovat korostaneet säähavaintojen merkitystä maatilojen arjessa. Tilan oma sääasema tarkentaa viljelytoimia. Paikallisia säähavaintoja voidaan seurata ajantasaisesti lähes mistä tahansa, ja tekniikka mahdollistaa jopa kastelun automatisoinnin.
Kesäkuun alussa osui silmiin Maaseudun Tulevaisuuden lehtiotsikko: "Puuta karttuu metsiin luultua vähemmän". Jahas, nyt ovat menossa tällaiset trendit. Luonnonvarakeskus on korjaamassa arviotaan tulevien vuosikymmenten metsien kasvusta. Tarkkaan ottaen kasvu on laskemassa nykyisillä hakkuumäärillä 103 miljoonasta alle 100 miljoonaan kuutioon. Hiipuva kasvu johtaisi samalla metsien hiilinielun pienenemiseen. Sinänsä asian käsittelyssä ei pitäisi olla mitään erikoista. Luken…
Kuivuus kurittaa kasvinviljelijää, mutta murehduttaa myös metsänomistajaa. Kivennäismaiden vesitalouteen ei juuri voi vaikuttaa. Sen sijaan ojitetuilla turvekankailla vedenpintaa on mahdollista nostaa ja siten turvata puuston kasvu muuttuvassa ilmastossa.
Tiukentuneet torajyvien raja-arvot ovat haaste etenkin hybridirukiille, joka on populaatiolajikkeita alttiimpi torajyvälle. Viljelijän keinoja torjua torajyvää ovat hyvä viljelykierto, terve, peitattu kylvösiemen ja huolelliset viljelytoimet.
Kaksi vuotta sitten Suomessa aloitti uusi rahasto, jonka ajatuksena oli tuoda markkinoille uusi väline lisämaakauppojen rahoittamiselle ja vuokrapeltojen tarjonnalle. Vaikka ajatus oli teoriassa hyvä, se ei toiminut käytännössä, ja nyt rahasto on ilmoittanut toimintansa lopettamisesta.Peltorahasto ajautui omaan mahdottomuuteensa, koska sille ei ole kysyntää. Tavanomaiset pankit kyllä rahoittavat järkevät lisämaakaupat, eikä järjettömiä kauppoja pidä kenenkään rahoittaa.…
