Rikkakananhirssi ei ole enää yksittäisten tilojen riesa, vaan nopeasti leviävä uhka suomalaiselle kasvinviljelylle. Yksi kasvi voi tuottaa tuhansia siemeniä ja levitä vaivihkaa lohkolta toiselle. Torjunta vaatii työtä, mutta tuottaa onnistuessaan tulosta.
Rikkakananhirssi (Echinochloa crus-galli) kuuluu maailman haitallisimpiin peltorikkakasveihin. Suomessa lajin esiintyminen on lisääntynyt nopeasti ilmaston lämpenemisen myötä. Havaintoja tehdään nykyisin laajalla alueella Etelä-Suomesta lähes Oulun korkeudelle saakka. Etelä-Karjalassa ja Kaakonkulmalla siitä on tullut jo viheliäinen ongelma.
Juhannuksen tietämillä rikkakananhirssin versot eivät vielä puskeneet esiin kasvustosta Lappeenrannan Virkjärvellä. Antti Huttunen erottaisi rikat pellon pinnasta hetkessä, sillä hänen silmänsä on harjaantunut löytämään tuon viheliäisen vieraslajin kylvökoneen jättämistä avonaisista laikuista etenkin päisteissä.
– Kevät oli meillä melko kylmä, varsinkin lämpötilat olivat alhaiset. Joinain keväinä rikkakananhirssi on taimettunut jo toukokuun puolella.
Antti Huttunen on uppoutunut rikkakananhirssin sielunelämään niin työnsä kautta kuin omilla pelloillaan, joilla ensimmäiset havainnot ilmenivät vuonna 2021. Useat muutkin kyläläiset tekivät saman huomion. Alettiin pohtia, mistä vieras oli alueelle tullut.
Epäilykset kohdistuivat sikalaan, joka käytti lähinnä paikallista viljaa 1,2 miljoonaa kiloa vuodessa. Rehun joukossa oli usein mallastamon seulontajätettä, josta pieni ja liian iso jyvä oli seulottu pois – eli liemiruokkijassa kulki rikkapitoista tavaraa.
– Varmasti emme alkuperää tiedä, mutta monia mahdollisia leviämisreittejä on. Rikkakananhirssi kulkee helposti siemenerien, rehujen ja lannan mukana, Huttunen sanoo.
Viljelijöiden huoli näkyy myös Huttusen työssä. Hänen yrityksensä Tmi Agripalvelut Antti Huttunen tekee viljelytuki- ja maatalousneuvontaa, ja rikkakananhirssiä koskevat yhteydenotot ovat lisääntyneet viime vuosina selvästi.
Huttusen havaintojen mukaan rikkakananhirssi leviää tasaisesti koko pellolle. Se hyödyntää erityisesti kohtia, joissa viljelykasvi jää heikoksi.
– Poutivilla hiekkamailla ja kuivilla mäillä sitä näkyy usein eniten. Jos viljakasvusto on harva tai kärsii kuivuudesta, rikkakananhirssi ottaa nopeasti tilan haltuunsa. Pahimmillaan hirssikasvusto tuhoaa koko viljasadon.
Samanlaisia havaintoja on tehty muuallakin. Eräs naapuri kertoi Huttuselle lohkosta, jonka osa jäi tulvan alle. Viljelykasvi kärsi, mutta rikkakananhirssi rehotti voimakkaana.
Kasvi tarvitsee valoa ja tilaa. Siksi tiheät, kilpailukykyiset ja peitteiset vilja- tai heinäkasvustot ovat yksi parhaista torjuntakeinoista.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Avomaankurkku on Vainion perhetilan lippulaivatuote. Suurin osa satojen tonnien sadosta lähtee tuoreena kuluttajille eri puolille Suomea, mutta tilalla valmistetaan myös suolakurkkuja perinteisin menetelmin. Veljesten suolakurkut -tuotemerkki on valloittanut paikkansa kauppojen hyllyillä.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Viime kesän säät suosivat kasvinviljelyä suurimmassa osassa Suomea. Sadot olivat määrältään ja laadultaan keskimääräistä parempia. Neljä viljelijää eri puolilta Suomea kertoo, miten kasvukausi omalla tilalla sujui.
Kasvinviljelyn asiantuntija, MMT Sari Peltonen puhuu nykyään enemmän viljelyn kannattavuudesta kuin viljelytekniikasta. Hän kannustaa viljelijöitä rohkeisiin kokeiluihin.
Muuramelaiset Elina ja Kalle Tammivuori perustivat tilalleen ensin kesäkahvilan. Kaksi vuotta sitten he rakensivat navetan taakse näyttämön ja katetun 300-paikkaisen katsomon.
Kesäkuumalla voi tuntua inhottavalta vetää työhanskat käteen, mutta useimmiten se kannattaisi. Viljelijöille sattuu vuosittain 800–1 000 vakavaa käsivammaa, joista noin puolet olisi ehkäistävissä työtehtävään sopivilla suojakäsineillä.
Vaihian kaalitilalla tunnetaan vihannesviljelyn kiihkeä, vähäuninen kesärytmi. Uusia ideoita on paljon, mutta ensin pitäisi löytää lisää työvoimaa.
Luken kehittämä nestekate voi korvata muovin ja glyfosaatin käyttöä rikkakasvien vastaisessa taistelussa. Lupaavimmat koetulokset on saatu puuvartisten kasvien suojaamisessa.
Suomen metsistä noin 12 prosenttia on FSC-sertifioitu. Lisä ei olisi pahitteeksi, sillä FSC-sertifioidulle puulle ja puutuotteille on kasvava kysyntä. Metsäyhtiöt kannustavatkin nyt kilvan metsänomistajia liittymään FSC-järjestelmään.
