Siirry sisältöön

ProAgria ja sitä edeltäneet maaseutu­keskukset ovat olleet kasvintuotannon tieto­taidon välittäjiä vuosikymmenten ajan. Järjestöstä löytyy huippuosaajia jokaiselle tuotantosektorille, mutta yrittäjille välitettävää, tutkimukseen perustuvaa viljelytietoa on tarjolla aikaisempaa vähemmän.

– Nyt kaivattaisiin kasvintuotannon perustutkimusta. Lajikkeet ja viljelymenetelmät ovat kehittyneet paljon, mutta tällä hetkellä ei ole riittävästi puolueetonta tutkimustietoa siitä, kuinka uusista lajikkeista saataisiin kaikki potentiaali irti, ProAgria Keskusten Liiton kasvintuotannon kehityspäällikkö Sari Peltonen painottaa.

Peltonen näkee kehitystarpeita myös peltojen käytössä.

– Huonoja peltoja kannattaa jättää rohkeasti pois myyntikasvien viljelystä. Resurssit tulee sijoittaa hyville lohkoille. Kaikkien peltojen kasvukuntoa tulisi parantaa vesitaloutta korjaamalla ja lisäämällä syys- ja monivuotisten sekä syväjuuristen kasvien viljelyä. Tuhat kiloa hehtaarille lisää satoa on hyvä tavoite jokaiselle tilalle.

Kevätkuivuutta siunaillaan lähes joka vuosi. Peltojen vesitalouden parantamisessa olisi tekemisen paikka niin tutkijoille, hallinnolle kuin viljelijöille.

– Vesien hallintaratkaisuihin pitäisi panostaa pitkällä tähtäimellä. Kasvukauden ulkopuolella kertyviä sadevesiä tulisi kerätä talteen. Kasteluratkaisut ovat usein laajoja, monien tilojen yhteishankkeita ja siksi hallinnonkin pitäisi olla aktiivinen uusien ratkaisujen kehittämisessä ja investointien mahdollistamisessa, Peltonen esittää.

"Kannustan tiloja tekemään rohkeita kokeiluja ja innovaatioita peltotuilla kikkailun sijaan."

Mistä euroja?

Kasvinviljelijät pitävät kriisikokouksia ja uusia tukia vaaditaan. Kuinka huonoissa kantimissa kasvintuotannon kannattavuus Suomessa oikeasti on?

– Viljelyn kannattavuus on ollut yleisesti jo pitkään heikolla tasolla. Paras neljännes kasvinviljelijöistä pärjää kuitenkin tälläkin hetkellä melko hyvin. Kannattavuusongelmat johtuvat pääasiassa liian suurista kiinteistä kuluista, erityisesti koneiden ja pellon kustannuksista suhteessa sadontuottoon, Peltonen tiivistää.

– Kasvinviljelytilan tulos tehdään pitkälti markkinaosaamisella. Viljeltävät kasvit pitää valita kysynnän mukaan. Viljelysopimuksia kannattaa tehdä ja myyntihinnat kiinnittää ainakin osittain etukäteen. Ylituotantokasveja ei kannata viljellä epävarmoilla pelloilla ja heikoilla satotasoilla, vaan mieluummin kunnostaa peltoja. Täsmäviljelyteknologian hyötyjäkään ei saa kotiutettua, jos pellon perusasiat eivät ole kunnossa.