Turvepeltojen tulevaisuus mietittävä alueellisesti
Turvepellot ovat Suomen maatalouden suurin ilmastopäästöjen lähde. Menetelmät päästöjen hillitsemiseksi tunnetaan, mutta niiden käyttöönotto edellyttää alueellisia ratkaisuja.
Sastamalassa valmistuu alkuvuoden aikana ensimmäinen maatilalähtöinen tilusjärjestely Jyväskylän eteläpuolisessa Suomessa.
Maatilalähtöinen tilusjärjestely on viljelijöiden tarpeesta lähtevä prosessi. Se on perinteistä laajaa alueen tilusjärjestelyä nopeampi ja ketterämpi tapa saada peltolohkoja lähemmäs talouskeskusta. Prosessissa ei ole mukauttamistoimia, esimerkiksi uusien teiden rakentamista.
”Sastamalan hanke sai ensi sytykkeen, kun kävin maaliskuussa 2014 puhumassa Sastamalan viljelijöille tukikoulutuksessa. Yksi viljelijäperhe pyysi selvittämään, olisiko mahdollista parantaa heidän tilannettaan”, tilusjärjestelypäällikkö Kalle Konttinen Maanmittauslaitoksesta kertoo.
Seuraavan kahden vuoden aikana asiaa selvitettiin. Paljastui, että olisi mahdollista tehdä tilannetta parantavia tilusjärjestelyjä. Samalla hankkeeseen tuli lisää viljelijöitä mukaan.
”Sastamala-Punkalaitumen tilusjärjestelytoimitus oli yksi priorisoiduista hankkeista, kun uudelleen järjestelty tukemisrahoitus otettiin käyttöön”, toimitusinsinööri Reijo Kiviniemi Maanmittauslaitokselta sanoo.
Maatilalähtöisessä tilusjärjestelyssä keskitytään enemmän toimintaansa kehittävien maatilojen parannuksiin, eikä hanketta rajata vain tiettyä aukeaa tai kylän osaa koskevaksi.
Sastamalan ja Punkalaitumen alueella on tehty neljä lohkojenvaihtokierrosta. Ensimmäisellä kierroksella kesällä 2017 omistajaa vaihtoi 115 hehtaaria.
Valtion vaihtomaita hankittiin 52 hehtaaria.
Seuraavilla vaihtokierroksilla vaihtoja tehtiin 13–36 hehtaaria. Osa lohkoista sijaitsi myös Akaalla ja Mouhijärvellä.
Kiviniemi kertoo, että tähän mennessä on tehty neljä jakosuunnitelmapäätöstä. Yhteensä maata on vaihtunut 182 hehtaaria. Tarkoitus on tehdä vielä viides jakosuunnitelmapäätös tänä keväänä ja pitää loppukokous kesäkuussa.
Lohkojen arviointi meni tavalliseen tapaan hyödyntäen kauppahintatutkimusta ja viljavuusnäytteitä. Hankkeessa käytettiin valtion vaihtomaita.
”Maapankki toimii käytännössä niin, että Suomen valtio ostaa peltoja tilusjärjestelyalueelta tai niiden tuntumasta. Ostot tehdään markkinahintaan ja valtion maita hyödynnetään vaihtojen toteuttamisessa. Tässä hankkeessa ensimmäinen vaihtokierros mahdollistui nimenomaan valtion hankkimien vaihtomaiden ansioista”, Konttinen kertoo.
Sastamalan alueelta löytyi vapaaehtoisia maanviljelyksestä luopujia, joiden maat voitiin ostaa tilusjärjestelyn maapankkiin.
Mukana on 19 viljelijää. Osalla ajatus tilusvaihdosta kehittyy pikkuhiljaa. Siksi varmistuneita vaihtoja toteutetaan kierros kerrallaan.
”Muut saavat samalla ideoita omiin järjestelyihinsä”, sanoo Kiviniemi.
Yhtenä tavoitteena Sastamalassa on ollut lyhentää kulkumatkoja lohkoille. Laskennallisesti lohkojen vaihdoilla Sastamalan ja Punkalaitumen välillä viljelyliikenne on vähentynyt 2 224 kilometriä vuodessa.
Sastamalan järjestelyn hyödyiksi arvioidaan 350 000 euroa. Hankkeen kokonaiskustannukset ovat 142 000 euroa.
”Valtion tuki arvioilta on noin 80 prosenttia, joten viljelijöille jää niistä maksettavaksi noin 30 000 euroa. Hehtaarikustannus vaihtelee vähän hankkeen hankaluuden mukaan, koska kustannus tulee työaikaveloituksesta. Suuruusluokka on noin sata euroa hehtaarilta”, Konttinen toteaa.
”Olen ollut tyytyväinen siihen, kuinka maanomistajat ovat sitoutuneet hankkeeseen. Yhteydenpito on ollut aktiivista. Hankkeen pilottiluonteen takia työ on ollut mielenkiintoista”, Kiviniemi sanoo.
Hän kokee tilusjärjestelyt hankalaksi, jos joutuu tekemään pakkopäätöksiä vastoin maanomistajan tahtoa. Ne ovat yleensä alueellisissa tilusjärjestelyissä eteen tulevia ongelmia.
”Tässä tapauksessa ei ollut vaikeuksia viedä asioita eteenpäin, koska asiat on neuvoteltu ja valmisteltu maanomistajien kanssa yhdessä. On voitu toimia ripeästi ja kustannustehokkaasti.”