Koiran hyvää hajuaistia käytetään hyväksi monissa tehtävissä. Yksi uusimmista on lehmän kiiman tunnistaminen. Kiimakoirien toimivuudesta on vielä vähän kokemusta, mutta Tossun toiminta vaikuttaa lupaavalta.
Tossu on kolmevuotias bordercollie, jonka hankkimisesta maaninkalainen Milla Väänänen oli haaveillut jo pitkään. Koira ja emäntä käyvät paimennuskursseilla, mutta suurimman osan töistään Tossu on oppinut emäntäänsä seuraamalla.
”Minulla ei oikein ollut tietoa, miten paimenkoiraa tarkalleen pitäisi opettaa, mutta navetalla Tossu seurasi minua ja alkoi tehdä töitä. Kehuin aina, kun se teki oikein”, Milla Väänänen kertoo.
Tossu pitää lehmät loitolla parsia kuivittavasta tai vesiastiaa puhdistavasta emännästä, ei anna lehmien kaataa kuivikekärryä, vahtii ovella tai portilla ja ajaa lehmiä sorkkaparteen, lypsylle tai sairaskarsinaan.
”Tossu tekee enemmän poispäin ajoa kuin paimennusta, toki se saa lehmät navettaan tai ulos, mutta sitä tarvitsemme vähemmän,” Milla Väänänen kertoo.
Ajatus koiran käyttämisesta kiimojen havainnointiin oli tullut Milla Väänäsen mieleen jo ennen kuin toimilupakurssilla tuli aiheesta puhetta.
”Olin haistattanut Tossulla kiimalimoja, mutta halusin sen oppivan ilmaisemaan kiimasta siemennysajankohdan.”
Tossun työpaikkana on Milla ja Jussi Väänäsen 80 lehmän maitotila Maaningan Pulkonkoskella. Vuonna 2000 käyttöön otetussa pihatossa ensimmäinen robotti on lypsänyt kymmenen vuotta, toinen hankittiin käytettynä pari vuotta sitten.
Viime syksynä Kuopiossa oli viimein kurssi kiimakoirien opetukseen, jolle Tossu emäntänsä kanssa osallistui. Tossun kohdalla koulutus tosin alkoi hieman takamatkalta, sillä silmillä ja päällään töitä tekevä koira oli ensin opetettava tekemään töitä nenällään. Haasteena oli myös löytää sopiva herkku palkitsemiseen huonosyömäiselle koiralle.
Kurssia pitänyt eläinlääkäri Iris Kaimio neuvoi kurssin aluksi nenän käytön opettamisessa. Tossu opetettiin ensin etsimään herkkupaloja ja pysäyttämään kuononsa namipurkin kohdalla, palkintona oli naksuttimen naksautus ja herkkupala. Kotona Milla Väänänen piilotteli herkkuja huoneisiin ja Tossu etsi.
Tämän jälkeen Tossun piti löytää teen haju muiden hajujen joukosta. Teetä käytetään harjoitushajuna nenätyöskentelyä opetettaessa. Kun tämä toimi, siirryttiin harjoittelemaan kiimalimoilla.
”Tossu motivoitui parhaiten haistamiseen kiimalimojen vaiheessa, ne se oppi hyvin. Piti vain keksiä, miten se ilmaisisi löytönsä.”
Haukkuminen navetassa ei ole hyvä, istua koira ei lantakäytävällä halunnut, mutta lopulta Tossu ratkaisi asian itse. Kiimassa olevan lehmän löytäessään Tossu pysähtyy lehmän kohdalle ja tuijottaa emäntäänsä. Palkinnoksi Tossu saa ajaa lehmän saman tien ”selliin” eli hoitokarsinaan siemennystä varten.
Tossu kulkee navetalla lehmien joukossa emäntänsä edellä ja ottaa vainun ilmasta. Kiimaisen lehmän perää Tossu sekä haistelee että nuolee ja tuijottaa sitten emäntäänsä. Jos lehmä on jalkeilla Tossu alkaa seurata sitä ja tuijottaa emäntää.
Haastattelupäivänä ei yhtään lehmää ole kiimassa, mutta kiiman loppulimoja valuttavan lehmän kohdalla Tossu haistaa, mutta ei vilkaisekaan emäntäänsä. Kiima on ohi.
Milla Väänänen on oppinut luottamaan koiraansa, että se haistaa juuri kiiman siemennysajankohdan.
”Jos minun mielestä joku lehmä on kiimassa, kuljen Tossun kanssa kahdesti lehmän ohi. Ellei Tossu reagoi siihen mitenkään, en siemennä.”
Toki pihatossa selkeät kiimat huomaa ihminenkin helposti, kun lehmät hyppivät. Pari kertaa Tossu on tullut hakemaan emäntänsä, kun on löytänyt kiimassa olevan lehmän.
”Muutama hiljainen kiima olisi minulta jäänyt huomaamatta, mutta Tossu ne huomasi”, hän kiittää koiraansa.
Ennen Tossun kiiman haistelua kiimantarkkailu hoidettiin perinteisin menetelmin, vaikka aktiivisuusmittarikin lehmillä on käytössä. Sen käyttö kiimantarkkailussa on jäänyt vähemmälle huomiolle.
Lehmien kohdalla kiimantarkkailu hoituu Tossulta nyt mainiosti, joten emäntä miettii miten myös hiehojen kiimat löytyisivät koiran avulla. Hiehojen karsinoihin Tossulla ei ole lupa loukkaantumisvaaran vuoksi mennä, joten kiima pitäisi oppia haistamaan etupuolelta. ”Tossulla havainnointi perustuu sekä makuun että hajuun. Miten sen saisi toimimaan pelkän hajun perusteella karsinan ulkopuolelta, jotta koira vaikka pysähtyisi kiimaisen hiehon kohdalle ruokintapöydällä”, Väänänen pohtii.
Tossu on vahvasti emäntänsä koira, joten muille siitä ei navetalla ole juuri apua. Kiimatkin se ilmaisee vain emännälleen.
Vaikka Tossu on paimenkoira, eivät sillä eri roolit ole menneet sekaisin. ”Ehkä se auttaa, ettei sillä ole rutiinisti paimennus- tai muitakaan töitä navetassa, kiiman haistelu on yksi muiden joukossa”, Väänänen arvelee.
Ehdottomasti tärkeimpänä kiimakoiran perusvaatimuksena Milla Väänänen pitää sitä, että koira ja lehmät ovat tottuneita toisiinsa. Tällöin koira voi keskittyä työhönsä, eikä suhteeseen lehmien kanssa.
Eikä kiimakoiran suhteen ole oikotietä onneen. ”Koiran opettaminen vaatii aikaa, paneutumista, pitkäjänteisyyttä ja kiinnostusta”, Milla Väänänen muistuttaa.
Nautojen sorkkien infrapunakamerakuvausta tehdään Suomessa jonkin verran. Yrittäjä Jonna Kauppinen ottaisi kuvauksen käyttöön omalla tilallaan silloin, jos eteen tulisi koko karjaa koskeva sorkkaongelma.
Kareman tilan uusi pihatto otettiin käyttöön lokakuussa. Akaan kirkkoherran toimittaman siunauksen jälkeen vuorossa olivat navetan avajaisjuhlat lasten kavereille.
Paraislainen Kim Ekström rakensi robottipihaton 6 000 euron parsipaikkahinnalla. Lehmien lypsäminen on ollut miehen intohimo jo pitkään.
Kansallinen nautojen hyvinvointimittaus kirittää eläinten hyvinvoinnin todentamista isolla harppauksella eteenpäin. Sitä voidaan hyödyntää tulevaisuudessa myös muilla eläinlajeilla.
DeLaval Plus Käyttäytymisanalyysiä hyödyntää jo 60 000 lehmää 25 maassa. Karjansaaren tilalla järjestelmä on ollut käytössä kahden vuoden ajan, ja se on osoittautunut erittäin hyväksi avuksi karjanhoidossa ja eläinten terveyden seurannassa. Yksi esimerkki tästä on eläinlääkärikäyntien selvä väheneminen.
Kulunut kevät havahdutti suomalaisen kuluttajan uuteen ilmiöön, jossa kaupasta ei aina saa edes sitä kaikkien arkiruokien suosikkia eli jauhelihaa. Samaan aikaan kotimaamme nautamarkkina tuntui heräävän ensimmäistä kertaa vuosiin oikeaan keskusteluun maataloutemme tilanteesta. Suoramyynnistä tuli muutamassa viikossa trendikästä ja somekanavat täyttyivät uusista tiloista, jotka päättivät aloittaa lihan suoramyynnin. Onko tämä nyt se ratkaisu kannattavuuteen, saada kuluttajat
Keskeiset naudan vastustuskykyyn vaikuttavat tekijät ovat ruokinta, stressi ja tautipaine. Taudinaiheuttajien torjunta ja ennaltaehkäisy on tärkeää. Hyvä hygienia ja toimiva tautisulku estävät bakteerien, virusten ja loisten leviämistä karjaan ja karjassa.
Muhoslainen Karho-ojan karjatila myy verkkokaupan kautta luomulihaa suoraan kuluttajille. Markkinointia ei ole tarvittu. Pakastettujen tuotteiden jakelu hoidetaan helposti, joko suoraan tilalta tiettyinä päivinä tai REKO-renkaan kautta.
Iiläisellä Valtteri Pakosella oli voimakas halu ja innostus isännäksi. Häntä kuunneltiin ja vuonna 2021 tehtiin sukupolvenvaihdos. Isä Ilkka Pakonen toimii nyt Vaaralainen Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja avasi vappuna Olhavan Paussi kahvila-ravintolan.
Luonnonmukaisesti viljelevän ja karjaa kasvattavan tulee olla taitava ja valveutunut; tuotantotapa sopii osaaville ja ammattitaitoisille, siten erilaisten haasteiden ratkaiseminen sujuu sutjakasti. Myös joustavuutta ja avarakatseisuutta luomutuottajalta vaaditaan. Luomussa on omat haasteensa. Kotieläintuottajilla on muistissaan eläinten seleeninsaannin selvittely. Piileskelevä hivenaineen puute aiheutti karjoissa terveysongelmia. Haaste taklattiin, kun asia tiedostettiin, rehut analysoitiin, ja ruokintaan lisättiin luomutuotannossa sallittua
