Perälän tilan isäntä Marko Rautava lähtee tänä keväänä kylvöille 41:ttä kertaa. Poikkeuksellisesta maailmantilanteesta huolimatta hän katsoo uuteen kasvukauteen toiveikkain mielin. Lannoitteet ovat hankittuina ja ajatukset valmiina toukotöihin.
Kokemäen Tuomaalan kylään perustettiin sotien jälkeen 40 karjalaistilaa. Tulijat saivat kymmenen hehtaaria peltoa ja saman verran metsää sekä osuuden yhteismetsään. Näistä lähtökohdista alkoi monen sotaa paenneen perheen uusi elämä. Niin myös Marko Rautavan isovanhempien.
Nykyiselle isännälle peltotyöt tulivat tutuiksi jo teini-iässä isän sairastuttua vakavasti.
– Toukotöissä olen ollut mukana yli neljän vuosikymmenen ajan, joskin virallisesti tilan isännäksi siirryin 2000-luvulle tultaessa yhdessä vaimoni Marikan kanssa.
Perälän tilan nykyisen isäntäparin aikana peltopinta-ala on moninkertaistunut sekä ostoin että vuokrauksen kautta. Kaikkiaan viljelysalaa on 160 hehtaaria.
Nykyään tila tuottaa syysvehnän, kauran ja ohran kylvösiementä Hankkijan tarpeisiin. Viime vuonna puitiin ensi kerran myös timotein siementä. Heinän viljelyn avulla saadaan monipuolistettua viljelykiertoa ja tasattua työhuippuja sekä vähennettyä kuivausmääriä.
– Kuivurin kapasiteetti on ajoittain koetuksella siitäkin huolimatta, että sitä on pariin otteeseen laajennettu. Heinänsiementuotannolla sekä juurikkaanviljelyllä saadaan myös varastotila paremmin riittämään, isäntä perustelee.
Sokerijuurikasta tilalla on viljelty vuodesta 2014. Sokerijuurikas on hyvä lisä viljelykiertoon, samalla se toimii erinomaisena esikasvina vehnälle.
Perälän tila
KOKEMÄKI● Yrittäjät: Marko ja Mervi Rautava. Perheeseen kuuluu lisäksi 10-vuotias Katri ja 14-vuotias Mikko.
● Historia: Markon äidin kotitila, joka ollut aikanaan siirtolaistila. Marko on tehnyt maataloustöitä teini-ikäisestä. Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2001.
● Hehtaarit: Omaa peltoa 71 ha ja vuokramaita 89 ha.
● Viljely: Erikoistunut vehnän, kauran ja ohran siemenviljatuotantoon. Uutena timotein siemenviljelyä. Tilalla viljellään lisäksi sokerijuurikasta.
● Liikevaihto: 320 000 euroa, ei sisällä yhteismetsäosuutta.
Säätösalaojitus toimii
Tilan pellot ovat valtaosin hietamaita, joita isännän mukaan on melko helppo viljellä.
– Ne orastuvat moitteettomasti, mutta etenkin karkeammat maat kärsivät pahasti kesäkauden kuivuudesta.
Viime vuosina koetut äärimmäiset säänvaihtelut helteineen ja pitkine sateettomine kausineen saivat Rautavat kiinnostumaan säätösalaojituksesta. Ensimmäiset säätösalaojituskaivot kaivettiin vuonna 2005. Kokemukset olivat siinä määrin hyviä, että menetelmään siirryttiin laajemminkin.
Nyt kaikilla omilla pelloilla hyödynnetään säätösalaojitusta laajamittaisesti, ja se on käytössä osalla vuokramaistakin.
– Kaivoja on kaikkiaan 50 kappaletta, yleensä yksi kaivo 1–2 hehtaaria kohti. Ratkaisu ei ole kohtuuttoman kallis ja alkuaikoina siihen sai hyvän tuen. Karkean arvion mukaan kaivolle tulee hintaa 500–600 euroa, isäntä laskeskelee.
Altaat, joihin voisi padota vettä ja siten toteuttaa altakastelua, olisivat Markon mielestä vieläkin parempi vaihtoehto. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista vesistöjen puutteen vuoksi.
Kokemus on opettanut ennakoimaan.
– Tärkeintä on laittaa säätökaivot kiinni mahdollisimman aikaisin, roudattomina talvina jo maaliskuussa, jotta vettä saadaan varastoitua mahdollisimman paljon. Välillä on käynyt niin, että olen ollut liian myöhään liikkeellä.
Jos kesästä tulee äärimmäisen kuiva, kaivojen vesi ei riitä koko kasvukaudeksi. Menetelmällä voidaan kuitenkin lieventää kuivuudesta johtuvia satotappioita.
– Jos veden varastointi on aloitettu hyvissä ajoissa, silloin sitä riittää ainakin pari, kolme viikkoa kauemmin. Nuo viikot saattavat olla jyvän kehityksen kannalta juuri kriittisimmät.
Kaivojen hoito ei ole työlästä, mutta joitain työvaiheita keskellä peltoa sijaitsevat kaivot hiukan hankaloittavat.
Vesitalouden kannalta on tärkeää, että salaojat ovat kunnossa ja ne toimivat. Rautava hankki kolme vuotta sitten salaojien huuhtelulaitteen. Oman käytön lisäksi hän on puhdistanut salaojia myös rahtityönä.
Peltojen kasvukuntoon on satsattu monella tapaa jo vuosia, ja se työ jatkuu.
– Hankimme naapuritilan kanssa kimppaan peltojen tasaukseen laserlanan. Tasauksia on jo tehty, mutta urakkaa riittää edelleen.
Marko Rautava hankki salaojien huuhtelulaitteen muutama vuosi sitten.
Tarkkuutta ja huolellisuutta
Siemenviljan viljely ei oleellisesti poikkea elintarvike- tai rehuviljan tuottamisesta.
– Hukkakaurattomuus on tietysti ensimmäinen edellytys. Viljelijältä lajikepuhdas tuotanto vaatii eri työvaiheissa tarkkuutta ja huolellisuutta, eritoten puimurin ja kuivurin puhdistuksessa, Rautava sanoo.
Lisäksi suunnitelmallisuus korostuu. Esikasveja pitää miettiä tarkkaan, sillä samalla lohkolla ei voi peräkkäisinä vuosina viljellä saman viljalajin eri lajikkeita. Jos talvet ovat leutoja, jääntivilja voi Rautavan mukaan muodostua ongelmaksi. Siksi varsinkin multavammilla mailla kyntö on melkein pakollinen lajinvaihdon yhteydessä. Lohkolla samaa lajiketta kasvaa yleensä pari, kolme vuotta.
Alkavaan kasvukauteen Perälän tilan isäntä suhtautuu rauhallisin mielin, sillä tuotantopanokset on hankittu ja viljan kiinnityshinta liikkuu 300 euron tietämillä. Jos päästään normaalisatoon, viljely pysyy kannattavana.
Lannoitteiden ja polttoaineen kallistuminen tarkoittaa myös viljelyn riskien kasvamista. Jos sato epäonnistuu, tappio on paljon aikaisempaa merkittävämpi.
– Viljelymenetelmiä pitää miettiä entistäkin tarkemmin. Esimerkiksi lannoitteiden jakaminen kasvukaudelle tulee olemaan lähes pakollista, isäntä arvioi.
Marko ja Mervi Rautavan tilalla odotetaan jo kevään tuloa. Syysviljojen talvesta selviäminen tosin jännittää.
Yhteistyön voimalla
Isosta koostaan huolimatta Perälän tilalla ei ole omaa puimuria, kuten ei monella naapuritilallakaan. Viljat puidaan Tuomaalan maamiesseuran kahdella uudenkarhealla Sampo-Rosenlew C10 Comia -leikkuupuimurilla. Maamiesseuralla on muutakin käypää kalustoa, kuten lannanlevitysvaunu, sokerijuurikkaan kylvökone, jyrät, klapikone ja lautasmuokkain.
Koneyhteistyölle on pitkät perinteet.
– Siirtokarjalaisten asuttamassa kylässä pidettiin lujasti yhtä. Tilat olivat pieniä ja kaikesta oli niukkuutta, joten oli luontevaa ja liki pakkokin tehdä yhteistyötä. Tämä on kantanut näihin päiviin asti, maamiesseuran puheenjohtajana ja puuhamiehenä yli 20 vuotta toiminut Rautava kertoo.
Nykyään seurassa on kolmisenkymmentä jäsentä, joista noin kolmannes on päätoimisia viljelijöitä. Kylvö- ja niittokonetta tai lantavaunua jokainen viljelijä käyttää itse. Puimureissa on palkkakuljettajat. Silloin aikaa ei kulu ajamisen opetteluun ja kone liikkuu pellolla aina kun on puintikeliä. Isäntien tehtävänä on huolehtia, että pellolla riittää kärryjä.
Jotta yhteistyö toimii ja puinnit saadaan rytmitettyä kaikkien kannalta optimaalisesti, aikataulua hahmotellaan jo lajikevalintaa ja viljelysuunnitelmia tehtäessä.
Toimeliaalla maamiesseuralla on ollut yhteiskoneita 1950-luvulta alkaen. Ensimmäiset puimurit se hankki 1970-luvulla.
– Jäsenet eivät sijoita pääomaa konehankintoja varten, vaan ostot tapahtuvat seuran oman pääoman ja lainan turvin. Viljelijät maksavat koneiden vuokrauksesta tunti- tai hehtaarihintaa. Esimerkiksi puinneista maksetaan piirun verran yleisiä urakointitaksoja alempaa hintaa.
Yhtälö on saatu toimimaan ja lainat maksettua suunnitellussa aikataulussa.
– Yleensä pyrimme vaihtamaan puimurit uuteen viiden vuoden välein, ja uusimaan muutakin kalustoa säännöllisesti. Kun työtä voidaan tehdä melko uudella kalustolla, remonttia ei tarvitse tehdä kaiken aikaa, Rautava selittää.
Kokemäen Tuomaalan kylää leimaavat tasaiset peltoaukeat.
Talkoohenki elää
Monista muista kylistä poiketen Tuomaalassa toimii edelleen kolmiopettajainen alakoulu, joka rakennettiin palaneen kyläkoulun tilalle vuonna 1991. Koulu on kylän sydän ja yhteinen kokoontumispaikka.
Yhteisöllisyys ja talkoohenki ovat voimissaan. Tuomaalan kyläyhdistys on rakentanut koulun pihalle grillikodan sekä monitoimikentän koululaisten ja kyläläisten tarpeisiin. Monenlaista muutakin on rakennettu.
– Meillä on vireää ja monitaitoista talkooväkeä. Koronapandemian vuoksi perinteiset tekemiset ovat olleet tauolla, mutta toivottavasti toiminta elpyy tässä vähitellen, Marika Rautava toivoo.
Ennen sukupolvenvaihdosta Marko työskenteli maatalouden ohella herkkusienien tuotantoon erikoistuneella Mykora Oy:lla kesät talvet, sittemmin vain talvikauden. Viimeiset kymmenen vuotta tila on työllistänyt miehen täyspäiväisesti.
– Huolehdin edelleen vehnän ja rukiin olkien toimituksesta sienimölle eli teen viljelijöiden kanssa sopimukset ja hoidan olkikaupan tilitykset.
Biokemistiksi kouluttautuneen Marika Rautavan työpaikka löytyy Finnpig Oy:ltä, jossa hän työskentelee sikagenetiikan parissa. Hänen toimenkuvaansa kuuluu niin yrityksen sisäisen toiminnan kuin uudiseläintoiminnankin kehittämistä.
– Peltotöihin en juuri osallistu, mutta välillä vahdin kuivuria ja huolehdin työmiesten ruokahuollosta.
Ennen koronaa Marika kävi aktiivisesti koiranäyttelyissä ja pyöritti kenneltoimintaa.
– Kenneltoiminta on ollut tauolla, sillä en halunnut, että kasvattamiani koiria otetaan hetken mielijohteesta.
Kaksi karvaista pörröpäätä, vanhaenglanninlammaskoiraneidit Tessa ja Nelli, ovat perheen askareissa mukana ja huolehtivat isäntäväen lenkittämisestä. Työn vastapainoa Marko ammentaa avantouinnista ja hiihdosta. Maamiesseuratoiminnan lisäksi hän toimii kaupunginvaltuutettuna.
