Siirry sisältöön

Mynämäkeläisen kasvinviljelytilan isäntä­parin, Marjut ja Riku Ollin, ­syksy on ollut pitkä ja työntäyteinen.

– Kasvukauteen voi olla tyytyväinen. Etenkin vehnästä saatiin laadukas ja hyvä sato, keskimäärin yli 7 000 kiloa hehtaarilta. Kaurakasvustot olivat vaihtelevampia, mutta keskisato lienee noin 6 000 kiloa hehtaarilta, Riku Olli arvioi.

Poikkeuksellisesti ei korjattu syysviljaa jyvääkään.

– Syksyllä 2021 kylvin 50 hehtaaria ruista ja 70 hehtaaria vehnää. Koko 120 hehtaarin ala jouduttiin keväällä rikkomaan, sillä talvesta ei selvinnyt yksikään lohko. Paksu jääpatja tuhosi jopa rinnepeltojen kasvuston, Riku harmittelee.

Tänä vuonna puinnit venähtivät myöhäiseen syksyyn asti niin, ettei syysviljaa ehditty kylvää lainkaan. Vastoinkäymisestä huolimatta syyskasveista ei kuitenkaan olla luopumassa. Etenkin vehnää aiotaan jatkossakin kylvää sen hyvän satopotentiaalin vuoksi. Rukiista tilalla on paljon kokemusta, mutta isäntä pitää sen viljelyä vehnää mutkikkaampana, sillä ruiskutusten ja puintien aikaikkuna on vehnää kapeampi.

Omalle alalle

Marjutille kotitilan jatkaminen oli ajatuksissa jo nuoresta pitäen. Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2008.

– Hankimme peltoa jo viisi vuotta aiemmin, joten orastavaa viljelykokemustakin ehti kertyä. Nykyään viljelyala on noin 220 hehtaaria, Riku sanoo.

Honkalan tilalla oli aiemmin kanoja, mutta Marjut ja Riku päättivät erikoistua kasvin­viljelyyn.

Heillä molemmilla on kaupallinen koulutus. Riku toimi ennen päätoimista yrittäjyyttään koneasentajana, mutta kiinnostus maanviljelyyn oli vahvaa.

Kaikesta koulutuksesta ja tilan ulko­puolisesta työkokemuksesta on ollut valtavan iso apu.

– Talousasiat pitää hallita ja markkinointiakin on hyvä osata, Marjut sanoo.

Ollit hoitavat kirjanpidon itse ja pitkälti myös koneiden korjaamisen.

Riku ja Marjut Olli ovat tyytyväisiä ammatinvalintaansa. Viljelijänä voi kehittyä koko ajan ja yrittäjyys antaa vapauden suunnitella ja kehittää omaa toimintaa.

Monipuolisia kasveja

Pääviljelykasvina on vehnä ja hyvänä kakkosena tulee kaura. Lisäksi viljellään ohraa ja härkäpapua. Sokerijuurikasta tilalla kasvatettiin pitkään, mutta nyt se on tauolla.

– Sokerijuurikkaan viljelyn kannattavuus ei ole riittävä. Siksi vaihdoimme tärkkelysperunaan, jota on ollut nyt neljä vuotta, isäntä sanoo.

Kahtena ensimmäisenä vuotena perunasta nostettiin oikein hyvä sato, kolmantena vuonna kuivuus kutisti mukulat. Tämän vuoden keskisatoa voi luonnehtia normaaliksi.

– Tärkkelysperuna on taloudellisesti kohtuullisen turvallinen kasvi ja meillä on sille sopivia lohkoja.
Isolla tilalla töiden rytmitys on tärkeää. Keväällä peruna istutetaan kylvöjen jälkeen, mutta nostoaika osuu isännän mukaan harmillisesti päällekkäin puintien kanssa.

Härkäpapua Honkalassa on viljelty kymmenisen vuotta. Ollit kuvaavat papua omaperäiseksi ja oikukkaaksi kasviksi. Se ei tykkää kukinta-aikaan kuumasta, mutta ei myöskään kylmästä. Kuivuus on sille erityisen haitallista.

– Viljoista voi arvioida satotasoa jo alkusyksystä muttei härkäpavusta. Sato voi vaihdella alle tuhannesta kilosta kuuteen tonniin, eikä se välttämättä näy kasvustosta, Riku vertailee.

Vaikka härkäpapu ajoittain käy isännän hermoille, esikasvina se on verraton. Se parantaa maan rakennetta ja nostaa viljan hehtaarisatoja tuhannella kilolla, ja lannoitettakin tarvitaan vähemmän. Kun olkijätettä ei synny, onnistuu suorakylvö, mikä säästää aikaa ja polttoainetta.

Riku Olli on viljellyt tärkkelysperunaa neljä vuotta. Tämän vuoden satoon hän on tyytyväinen.

Kaikki alkaa maasta

Riku nappasi vuoden 2016 satokilpailussa Rocky-kauralla Suomen ennätyksen, 8 820 kiloa hehtaarilta. Muissakin viljoissa satotasot kärkkyvät maan parhaimmistoa.

Mutta millä reseptillä huippusato tehdään?
– Kaikki lähtee maasta ja sen perusteellisesta kunnossapidosta. Syysmuokkaus tehdään huolellisesti, jotta keväällä kylvöalusta on tasainen. Lisäksi tarvitaan hyvä siemen, oikea-aikaisesti jaettu, riittävä lannoitus sekä täsmällinen kasvinsuojelu. Loppu on tuurista kiinni eli saadaanko sadetta ja lämpöä riittävästi, isäntä luettelee.

Honkalan tilalla ei tukeuduta vain yhteen muokkausmenetelmään, vaan käytössä on lautasmuokkain, kultivaattori sekä kyntöaurat. Lisäksi äes soveltuu suoraan sänkipellon muokkaamiseen. Suorakylvöä käytetään silloin kun se on mahdollista. Jos pahnaa on puinnin jälkeen paljon, suorakylvöllä ei saa parasta lopputulosta.

– Pitää toimia olosuhteiden mukaan, oli sitten kyse muokkauksesta tai lannoituksesta.

Tavoitteet korkealla

Kaiken lähtökohtana on hyvä kannattavuus ja tavoitteena maksimisato. Tuloksellisuus edellyttää suunnitelmallisuutta, mutta myös joustavuutta muuttaa suunnitelmia – pitää tuottaa sitä, mille on kysyntää. Markkinoita on seurattava tiiviisti ja reagoitava ketterästi kysynnän tarpeisiin, Riku tähdentää.

– Viljelykierto on tärkeä asia, mutta kysyntä menee sen edelle, hän huomauttaa.

Kilomäärän ohella tavoitellaan korkeaa laatua. Tämän vuoden sato kelpaa elintarvikekäyttöön, joskin se myydään rehuksi paremman hinnan vuoksi. Yksi ostajista on Mynämäessä sijaitseva Agroxin rehutehdas, jonne viljat kuljetetaan itse traktorilla. Siten säästetään merkittävästi rahtikuluissa.

Tilan työt tehdään liki sataprosenttisesti omin voimin, perheen pojat ja molempien vanhemmat ovat apuna.

– Työtunteja kertyy siltikin liian kanssa. Peltohommissa päivät ovat pitkiä, talvi­aikaan työllistää metsänhoito ja ­merkittäväksi toiminnaksi paisunut polttopuukauppa, isäntä myöntää.

Kiitollisia Ollit ovat siitä, että lähitienoon viljelijöiden ja konemiesten yhteistyö toimii ja apua saa aina tarvittaessa. Se lievittää hermopainetta kiiresesonkeina.

Vehnä on Honkalan tilan pääviljelykasvi. Tänä vuonna korjattiin hyvä ja laadukas sato.

Aina pitää kehittyä

Maanviljelijänä ei tule ikinä valmiiksi, aina voi tulla paremmaksi. Oman ammatti­taidon kehittämisessä piilee myös työn kiehtovuus ja palkitsevuus. Riku Olli näkee osaamisen kartuttamisen ratkaisevan tärkeänä alati muuttuvalla alalla.

– Pitää olla avoin uudelle tutkimus­tiedolle ja viljelymenetelmille sekä omata rohkeutta kokeilla. Omilta koeruuduilta saa hyvän käsityksen uuden viljelytavan toimivuudesta.

Ammattitaitoaan hän kerryttää osallistumalla koetoiminnan esittelytilaisuuksiin ja pellonpiennarpäiviin. Uusia ajatuksia, malleja ja ideoita on käyty hakemassa myös ulkomailta, lähinnä Englannista ja Saksasta.

Riku Olli seuraa tiiviisti lannoitteisiin, lajikkeisiin ja kasvinsuojeluaineisiin erikoistuneiden maatalousalan yritysten tutkimus- ja koetoimintaa ja hyödyntää niiden tarjoamia viljelyohjelmia.

– Peltoviljelyssä lannoite- ja kasvinsuojeluresepti on yhtä tärkeä kuin ruokintasuunnitelma karjatilalla, Riku sanoo.

Hän tekee omaehtoisia viljelykokeita ja ajoittain jotain uutta testataan yhteistyössä yritysten kanssa.

Korkean sadon edellytyksiä ovat tasainen kylvöalusta, laadukas siemen ja riittävä lannoitus. Kriittisin tekijä on vesi.

Uusi osaaminen käyttöön

Viljelijä tekee työtään yksin. Sen vuoksi Riku Ollin mukaan tarvitaan vuoropuhelua toisten viljelijöiden sekä asiantuntijoiden kanssa.

– Esimerkiksi kasvinsuojeluun erikoistuneilla yrityksillä on huippuosaajia neuvojina. Jos kasvustossa havaitaan aiemmasta poikkeavia vioituksia tai tuholaisia, heiltä saa tunnistusapua ja myös reseptit tilanteen korjaamiseen.

Rikun mielestä viljelijöiden neuvontaan ja koulutukseen pitäisi satsata nykyistä enemmän.

– Käytännönläheistä ja ajantasaista tietoa ei koskaan ole liikaa tarjolla.

Ammattitaidolla on iso rooli, joskin lopulta maanviljelys on onnen kauppaa. Ei auta, vaikka työnsä tekisi kuinka hyvin, jos sadetta ei saada riittävästi ja oikea-aikaisesti. Silloin huippusato jää haaveeksi.

Kuivuusongelmia vastaan Honkalan tilalla on tänä syksynä investoitu säätösalaojitukseen. Kaivot on asennettu reilun viiden hehtaarin alalle. Vaikka niistä ei vielä ole kokemusta, säätösalaojiin on tarkoitus investoida vastakin.

Ennakoitavuutta kaivataan

Tuotantopanosten, sähkön ja polttoaineiden hinnannousu kurittaa tilojen kannattavuutta. Honkalan tilalla viljat on kuivattu jo pitkään hakkeella. Ratkaisuun ollaan tyytyväisiä, sillä pannu on tehokas ja portaattomasti säätyvä.

– Vaikka lannoitteet ovat kalliita, määrästä ja laadusta ei ole varaa karsia, jos tähdätään huippusatoihin, isäntä muistuttaa.

Maatalouspolitiikkaan Ollit kaipaavat suunnitelmallisuutta ja ennen kaikkea ennakoitavuutta.

Nykykäytäntö on ala-­arvoista, sillä tukiehtoja voidaan yksi­puolisesti muuttaa kesken kauden. Uuden tukikauden ehdot pitäisi ehdottomasti olla tiedossa hyvissä ajoin. Silloin viljelijöillä olisi aikaa reagoida ja muuttaa omaa toimintaansa.

– Maatalouspolitiikan linjausten pitää perustua tutkimustietoon ja käytännön tietämykseen, eikä asenteisiin ja ideologiaan kuten nyt, Riku Olli napauttaa.