Suurimokauran viljely on taitolaji, jossa pirkanmaalainen Koivuniemen tila on menestynyt. Tähän mennessä jokainen kaurakuorma on täyttänyt elintarvikekauran laatuvaatimukset. Ville Koivuniemen resepti laatuviljan tuotantoon on hyvä suunnittelu ja oikea ajoitus.
Kaurapellolla seisova Elovena-kyltti kertoo, että tällä tilalla ollaan Elovena-brändin alkulähteellä. Elintarvikekauran viljely onkin yksi Ylöjärven Viljakkalassa sijaitsevan Koivuniemen tilan päätuotteista.
– Vain noin 14 prosenttia Suomessa tuotettavasta kaurasta on elintarvikekelpoista. Voin siis sanoa kuuluvani erikoiskasvinviljelijöihin, Koivuniemen tilan isäntä Ville Koivuniemi sanoo.
Elovena-kauraa tilalla tuotetaan jo toisessa polvessa.
– Isäni toimi Raision sopimusviljelijänä, ja minä jatkan samalla tiellä. Olen kokenut Raision reiluksi sopimuskumppaniksi, jonka kanssa yhteistyö toimii. Lisäksi yhtiö kuuntelee ja huomioi viljelijöiden mielipiteitä.
Ostaja asettaa kauran laatuvaatimukset muun muassa jyväkoosta ja hehtolitrapainosta. Viljelijä puolestaan valitsee lajikkeet ja viljelymenetelmät parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi.
Koivuniemen isäntä korostaa, että omilla pelloilla parhaiten menestyvä kauralajike löytyy vain kokeilemalla. Satoisia, suurijyväisiä lajikkeita on tarjolla useita, ja uusia tulee koko ajan. Kaikista mainostetuista vahvuuksista huolimatta käytännön viljelyssä voi ilmetä varjopuolia.
– Esimerkiksi uusien lajikkeiden joukossa oleva Scotty on erittäin satoisa, mutta heikkokortisena ja pitkäksi venyvänä se on todella lakoherkkä. Viime vuonna se lakoontui minulla varmaan 80-prosenttisesti.
Myllylaatuisen kauran kasvuaika on rehukauraa pidempi, jolloin puintiaikakin on myöhäisempi. Laaturiskit kasvavat tämän vuoksi entisestään.
– Harmonyn ohella nyt aivan uutena lajikkeena on kasvamassa Jacky-kauraa, jonka korsi tuntuu selvästi tukevammalta kuin Scotty-lajikkeella. Odotankin siitä hyvää satoa, Koivuniemi toteaa.
Terve ja elinvoimainen siemen antaa hyvän alun kasvulle. Koivuniemi ostaa sertifioitua lajiketta siemenlisäykseen, jotta pääsee pienessä mittakaavassa havainnoimaan uuden lajikkeen ominaisuuksia ja kasvua. Seuraavana keväänä hän kunnostaa ja peittaa siemenet itse.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Kaura on superruokaa, jolle on nouseva kysyntä ulkomailla. Elintarvikekauraa viljelyttävä ja jalostava Raisio Oyj on tunnettu kauratuotteistaan Eurooppaa ja Aasiaa myöten. Kauralle kehitetään myös uusia käyttömahdollisuuksia.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Vanhoja pyöränjälkiä ei kannata kuluttaa, vaan kulkea kehityksen polulla. Vain siten voi parantaa viljelyn kannattavuutta ja satotasoja. Matias Rönnqvist on löytänyt omaehtoisten kokeilujen kautta omille pelloille parhaat viljelymenetelmät. Hän testaa tilallaan Vaasassa tavallisesta poikkeavaa lannoitusta kuminalle ja korianterin syyskylvöä.
Toivon tilalla kello käy eri tahtiin kuin muilla. Esimerkiksi kylvöjä tehdään keväästä syksyyn viljelyriskien tasaamiseksi. Tilan isäntä Olli-Pekka Ruponen on kyseenalaistanut perinteiset viljelytavat ja kehittänyt tilalleen ja nykyolosuhteisiin sopivan oman viljelyjärjestelmän.
Kasvinsuojelu on kokonaisuus, joka rakentuu laji- ja lajikevalinnoista, viljelykierrosta, viljelytoimenpiteistä ja ruiskutuksista. Viljelykierron suunnittelussa on huomioitava myös kasvinsuojelukierto: eri kasveilla yleiset kasvintuhoojat sekä resistenssin ehkäisy.
Maatilayrityksissä tapahtuu vuosittain tapaturmia ja jopa kuolemaan johtavia onnettomuuksia. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Riskimittari on uusi työkalu, jonka avulla yrittäjä voi tunnistaa riskejä ja tehdä riskien seurantaa.
Kun aloitin maa- ja metsätalouden opinnot 1960-luvun lopulla, maatilojen keskimääräinen peltopinta-ala oli kahdeksan hehtaaria. Lypsylehmiäkin oli suurin piirtein kahdeksan taloutta kohden. Tilojen toimintaa tuettiin valtiollisilla tuloratkaisuilla, ja metsät toimivat tuotannon investointipankkina. Yliopiston opetusohjelmaan tuli vahvasti mukaan koneiden tekniikka ja käyttö, koska se kehityssuunta nähtiin välttämättömänä. Hitaasta muutoksesta huolimatta Suomi ajautui 1960-luvulla ylituotanto-ongelmiin. Syntyi voi- ja…
Metsäojituksella on yli kolminkertaistettu suopuustojen kasvu. Nyt suometsät käsittävät noin neljänneksen Suomen puuvarannosta ja metsien vuosittaisesta kokonaiskasvusta. Suomen puustoisia soita on ojitettu lähes sata vuotta. Ojitusta on kokeiltu ja tutkittu jo pitkään ennen sitä.
Muutos on riski, mutta niin on paikalleen jääminenkin. Kaikkea epävarmuutta ei voi yritystoiminnassa välttää. Olennaista on tunnistaa, mikä on hallittua riskinottoa ja mikä passiivisuudesta syntyvää riskiä.
Valkuaiskasvien viljelyn lisääminen niin ruuaksi kuin rehuksi vahvistaisi ruuantuotannon omavaraisuutta koko Euroopassa. Suomessa kokeillaan esimerkiksi härkäpapua ja kikhernettä.
