Minna Eronen on kehittänyt koiraharrastuksestaan yhden lisäansion luomutilalleen. Paimenkoirat helpottavat ennen muuta karjatilan arkisia askareita.
Kiteen Pokostavaaran näköalalaitumilla heiluttelee onnellisena korviaan puolensataapäinen charolaisemolehmäkarja. Emolehmät ja vasikoiden välitys muodostavat Ollilan tilan pääelinkeinon. Kakkosena on luomulampaiden välitys ja lihantuotanto sekä kolmantena – emännälle mieluisimpana – työlinjaisten paimenkoirien koulutus sekä koirahoitolan pito.
”Ilman koiria eläinten siirroissa ja kuljetuksissa laitumelta toiselle tarvittaisiin lisätyövoimaa ja monenlaisia aita- ja veräjärakennelmia. Nerokas koira vastaa kymmentä miestä”, naurahtaa Minna Eronen.
Yhden eläimen hakeminen monikymmenpäisestä eläinlaumasta hoitotoimenpiteitä varten on ajoittain konstikas juttu. Koiran kanssa tämä käy yleensä melko kitkattomasti. Minna viheltelee vienosti ja kurluttelee englanninkielisiä komentosanoja ja lyhennelmiä niistä. Koira jakaa pyynnöstä lauman kahtia tai johdattelee koko lauman esimerkiksi siirtoa varten.
Koira ei sentään osaa lukea korvamerkkejä, mutta näyttää kuin sillä olisi kuudes aisti; koira tietää puolesta sanasta, mitä hoitaja tahtoo. Hyvä koira osaa ilmoittaa hoitajalle, jos esimerkiksi vasikalla on joku terveysongelma, eikä sitä siksi voi tuoda pyydettyyn paikkaan. Koira ilmoittaa tästä haukkumalla eläimen luona tai tulemalla hoitajan luokse. Muutoin se ei juuri työtehtävissään haukahtele.
Mitä enemmän eläimiä on käsitelty koiran avulla, sitä vähemmän ne stressaantuvat ja oikuttelevat.
”Erityisesti suomenlampaat tykkäävät olla laumassa ja stressaantuvat herkästi, jos joitakuita joudutaan poimimaan laumasta hoitotoimia varten”, Minna kertoo.
Kipinän koiraharrastukseen nuori nainen sai 15 vuotta sitten, kun hän hankki ensimmäisen bordercolliensa. Ville-koiran hyvää oppimiskykyä on kiittäminen siitä, että emäntä on ottanut paimenkoirien koulutuksesta tosimielellä selvää. Käytännössä se on tarkoittanut lukuisia kursseja ensin kotimaassa ja sittemmin ulkomailla. Näiden lisäksi on pitänyt lukea kaikki mahdollinen tieto, mitä tästä rodusta ja sen työkäyttöön kouluttamisesta on ollut saatavilla.
Rotu on melko uusi Suomessa, sillä ensimmäiset yksilöt tuotiin tänne 1960–70-luvun tietämillä. Rodun suosio on ollut viime aikoina huikeassa nousussa.
Ruotsissa ollaan hyvin pitkällä harrastus- ja koulutuspuolella, mutta Isossa-Britanniassa ollaan ammattilaisia paimenkoirien myyntipalvelun puolella. Sieltä on kiteeläinenkin hakenut oppia ja mallia.
Ei riitä, että osaa yhden koulutustavan, vaan niitä pitää olla monia, jotta löytää jokaiseen tarkoitukseen parhaan menetelmän. Pitkällistä ammattitaitoa on se, että osaa haistaa millainen koulutusmuoto sopii kullekin koirayksilölle.
Vasta monen koiran kouluttamisen jälkeen oppii aistimaan, minkä tyyppisiin tehtäviin koira sopii parhaiten. Osa toimii paremmin lampaiden, osa lehmien tai siipikarjan kanssa. Sekin on hyväksyttävä, ettei kaikista koirista ole päteväksi työkoiraksi.
Eronen kouluttaa tilallaan työlinjaisia koiria. Ollilan tilalta lähtee vuosittain muutamia koiria töihin muille tiloille. Tavoitteena on jatkossa myydä sekä koulutettu paimenkoira että siihen totutetut lampaat. Silloin tilalla päästään parhaiten alkuun paimenkoiran käytössä.
Paimenkoiria hyödynnetään karjatiloilla aiempaa enemmän, mutta edelleen on paljon lammastiloja, joilla koirat olisivat isoksi avuksi. Koiran hyödyn – ajan ja työvoiman säästön – moni hoksaa vasta kokemuksen kautta.
”Jotkut karsastavat bordercollieita siksi, että heikolla koulutuksella koirasta tulee ylivilkas hörhö. Rotu on älykäs niin hyvässä kuin pahassakin. Se on kuitenkin tehtäväänsä hyvin koulutettuna loistava”, Minna Eronen vakuuttaa.
Vaikka paimenkoirien koulutus vaatii pitkällistä työtä, paljon kärsivällisyyttä ja laajaa perehtymistä asiaan, onnistuminen palkitsee.
”Nuorempana minulla oli ravihevosia. Ehkä sieltä on jäänyt sen verran kilpailuviettiä, että viihtyy koirien kanssa ja huvittaa käydä koirien kanssa kisareissuilla niin koti- kuin ulkomaillakin.”
Eronen haaveili lukiolaistyttönä kemianopinnoista. Haave ei kuitenkaan toteutunut, ja niinpä tuore ylioppilas aloitti agrologiopinnot. Opintojen päätyttyä hän kävi vielä urheiluhierojakoulutuksen. Tämän taustalla oli kiinnostus siitä, voisiko niitä oppeja soveltaa myös hevosiin ja koiriin.
Opintojen jälkeen Minna oli hetken aikaa Kiteen lomatoimiston johtavana lomittajana, mutta tie vei pian maatalousyrittäjäksi. Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2001, ja silloin Minnasta tuli yhtä aikaa tilan emäntä ja isäntä. Ollilan tilan tuotantosuunta vaihtui saman tien maidontuotannosta emolehmiin.
Tila oli siirtynyt luomuun jo aiemmin, ja uudelle tilalliselle luomutuotannon jatkaminen oli luonnollista. Alkuaikoina tuotantotapa vaati melkoisesti perehtymistä ja sopivan konekaluston etsimistä. Eronen on tyytyväinen hyvin toimivaan viljelijäyhteistyöhön. Osa rehunteko- sekä viljelykalustosta on yhteisomistuksessa.
Merkittävä helpotus tilan pitoon tuli kahdeksan vuotta sitten, kun Santeri tuli isännäksi. Hänen harteillaan on valtaosa tilan käytännön töistä karjanhoidosta metsä- ja peltotöihin.
”Ilman Santerin hirmuista työpanosta tilan hoidossa en olisi työlinjaisten paimenkoirien koulutuksessa näin pitkällä.”
Koirahomman myötä on ollut mahdollisuus päästä tutustumaan muiden tilojen toimintaan, ja yhteistyö on tuottanut hyvää tulosta. Etelä-Savossa on etenkin lammaspuolella hyvin edistyksellisiä tiloja, nainen kehuu.
Niin lehmien kuin lampaidenkin pidossa on ensiarvoista panostaa hyvään eläinainekseen ja hyvään hoitoon. Kun molemmat asiat ovat kohdallaan, saa tuotteesta sen hinnan kuin haluaakin.
Charolaislehmiin voi olla tyytyväinen, sillä ne näyttäisivät olevan varsin tervettä sakkia. Lammaspuolellakaan ei ole suuria ongelmia ollut. Suomenlampaiden lisäksi tilalla on finndorsetlampaita sekä suomenlammas- ja gotlanninturkislammasristeytyksiä.
Eronen olisi kiinnostunut luomulampaanlihan suoramyynnistä. Sen toteuttaminen on kuitenkin kovan byrokratian takana. Elintarvikepuolen yrittäjälle lait ja vaatimukset ovat liian tiukkoja, mikä on käytännössä hävittänyt monet pienteurastamot ja tyrehdyttänyt suoramyyntiä ja tuotteiden jatkojalostusta. Tähän Minna Eronen toivoo muutosta.
Hyvä eläinaines, hyvä hoito ja lajinmukainen kohtelu ovat karjatalouden perusta.
Kun eläimiä on tilalla kymmenittäin eikä niitä käsitellä tai lypsetä päivittäin, ne saattavat vieraantua ihmisestä. Emolehmät ovat yleensä varsin rauhallista sorttia, mutta toisinkin voi olla. Eräs lehmä hyökkäsi vuosia sitten Minnan päälle murjoen hänet sairaalakuntoon. Onneksi lehmä oli nupoutettu, sillä muuten olisi voinut käydä lopullisen pahasti.
Tapaturmasta toipuminen vei pitkään ja jätti jälkeensä trauman. Sairaslomalla ollessaan Minna pohti, että on pakko löytää keinoja päästä eläinten kanssa parempaan ja turvallisempaan yhteistyöhön.
”Silloin aloitin perehtymisen muiden muassa Yhdysvalloissa kehitettyyn Low Stress Cattle Handling (LSCH) -menetelmään. Lähes kaikki tieto on etsittävä ja opiskeltava englanniksi.”
LSCH -menetelmässä pyritään eläinten parempaan käsittelyyn lajintuntemuksen kautta. Paimenkoirien käyttö tukee eläinten stressitöntä käsittelyä silloin kun koirat on koulutettu kohtelemaan eläimiä kunnioittavasti ja tarvittavan pehmeästi. Emolehmiä Minna luonnehtii arvonsa tunteviksi rouviksi, jotka eivät siedä epäasiallista tai painostavaa kohtelua.
Eläinten hyvinvoinnin edistämisen lisäksi tavoitteena on parantaa työturvallisuutta ja saada eläinten käsittely helpommaksi ja turvallisemmaksi. Erosen mielestä LSCH näyttäisi toimivan.
Karjatilallisen arki on työntäyteistä. Noviisina yrittäjänä koittaa tehdä kaiken itse ja hoitaa vielä pihat ja huushollinkin.
”On osattava valita asioita, jotka ovat tilan kannattavuuden ja oman jaksamisen puolesta ensiarvoisia. Hyvinvoivat ja tuottavat eläimet ovat tärkeämpiä kuin hienot tuotantotilat”, Minna arvottaa.
Aikaa pitää riittää myös tilan kehittämiselle. Siitä käy Ollilan tilan kohdalla esimerkiksi koirahoitolan valmistuminen.
Vaikka maatalousyrittäminen on aika ahtaalla, tilan kannattavuus on Minna Erosen mukaan kohtuullisella tasolla. Tili tulee kausiluontoisesti, ja erityisesti tilkettä tarvitaan heinä-elokuun tienesteihin. Tähän asti koirahommasta on ollut lähinnä kustannuksia, mutta tavoitteena on saada siitä tulevaisuudessa pientä leivänlisää.
”Eläinten lisäksi yritän kohdella itseänikin stressittömästi. Kaikkea ei voi, ehdi eikä tarvitse tehdä. Pihanhoidosta voi luistaa ja antaa sen sijaan aikaa lapsille ja miehelle.”
”Tätä työtä haluan tehdä. Ja haluan tehdä hommia rennosti enkä ryppyotsaisesti.”
Nokan luomutilalle ensimmäiset lampaat tulivat reilu vuosikymmen sitten. Nyt tilalla on kolme lampolaa ja yksi uusi työn alla. Kesäaikaan texel-rotuisia lampaita laiduntaa Häntälän notkoissa ja peltolaitumilla yhteensä kuutisensataa.
Koulutusta, sitoutuneisuutta, intohimoa ja nuoruuden vimmaa – siinä uuden polven maatalousyrittäjän peruspaketti. Näihin arvioihin uskoo myös Aleksi Kivelä, joka ennen maidontuottajaksi ryhtymistään kouluttautui agrologiksi ”ihan vain varmuuden vuoksi”.
Tuottajaorganisaatiomalli antaa maatalousyrittäjille mahdollisuuden myydä isompia tuote-eriä parempaan hintaan. Suomen Vilja-Aitta Oy keskittyy myös viljan vientiin.
Poliitikot ja yrityselämän edustajat kuvailevat kaikki tulevaisuutta sumuiseksi. Nyt kukaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Uutta on myös muutoksen nopeus, tavallisesti joulukuussa on suunniteltu jo alkavaa tilikautta. Poikkeuksellisesta tilanteesta huolimatta maatilayrityksen on nytkin mentävä eteenpäin. Huonoin vaihtoehto on jäädä paikoilleen.